Ei tuloksia
Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.
Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta
Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.
Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset
Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.
Tule mukaan
Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.
Lahjoita Ilmastofoorumille
Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.
Skeptikon käsikirja
Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.
NIPCC:n ilmastoraportti
Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.
Ilmastoskeptikoiden ansiosta...
”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.
Tieteellinen epävarmuus
Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.
Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.
Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.
Meillä kesäkuu oli tavanomaista viileämpi, mutta globaalisti lämpeni hitusen
Kesän ensimmäiset helteet saapuivat Suomeen heinäkuun alun myötä läntisestä Euroopasta, jossa lämpimästä ilmasta on nautittu ja kärsitty jo viikon ajan. Sinnehän ne saapuivat Pohjois-Afrikasta puhaltaneiden virtausten mukana. Kun helteet ovat olleet kateissa tavanomaista pidempään oikeastaan
 |
| Pariisissa vilvoiteltiin eilen 2.7.2015 |
koko maanosan länsiosista, on niistä nyt tietysti tehty iltapäivälehdistössä etusivun uutisia. Aivan kuin normaali ja vuosittain kesällä toistuvassa sääilmiössä olisi jotain kummallista. Hyvä, että on välillä lämmintä. Siitä luonto kiittää kasvun ja hyönteisten lisääntymisenä. Se tietää lisäruokaa kesäasukeillemme – muuttolinnuille – ja monille muille täällä pysyvästi asustaville eläimille.
Heinäkuun helteiden tulon myötä valmistuivat molempien satelliittiaikasarjojen mittaukset kesäkuulta. Niissä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta otan kuitenkin muutaman pintaraapaisun asiaan. Seuraavassa puheena olevat kaksi lämpöaikasarjaa, jotka ovat alueellisesti kattavimmat ja tarkimmat, ovat hyvin lähellä toisiaan, kuten alla olevasta vuodesta 1979 alkavasta mittaushistoriasta näkyy. Sarjojen ero syntyy lähinnä anomalioiden laskennassa käytetyistä eri perusjaksoista, mutta kuukausittaiset ja vuosittaiset erot ovat hyvin pieniä – yleensä asteen sadasosilla ilmaistavia.
 |
| Kuva 2 |
Kesäkuun globaalit anomaliat vuoden takaiseen verrattuna nytkähtivät hitusen ylöspäin molemmissa sarjoissa, RSS:ssa 0,05 ja UAH:ssa 0,04 °C. Eniten tähän vaikutti lämpeneminen pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyspiireillä. Eteläinen pallonpuolisko ja myös trooppiset alueet (20N – 20S) jäähtyivät hitusen. Kuvassa 3 samat aikasarjat on esitetty mummolan akkunassa olleen ulkolämpömittarin asteikolla.
 |
| Kuva 3 |
Lineaarisella trendillä laskettu lämpenemistauko ei em. pienestä lämpenemisestä johtuen venynyt. Sen pituus on RSS:n mukaan edelleen 18 vuotta ja 6 kuukautta alkaen nyt tammikuusta 1997. Olen kuvassa 4 hahmottanut tilannetta. Siinä on lisäksi punainen kuvaaja, joka edustaa tuoreimman CMIP5-mallinnuskierroksen RCP8.5-skenaarion keskimääräistä tulosta. Tuo vuonna 2012 laadittu mallinnusrypäs, johon ilmastopolitiikkamme perustuu, ennustaa jatkuvasti mitattuja kuumempaa keskilämpötilaa.
 |
| Kuva 4 |
Kuvan aikajakso muuten ei ole ns. kirsikanpoimintaa. Se on laskettu lineaarisella trendillä. Minä en voi sille mitään, että globaali lämpeneminen pysähtyi lähes 20 vuotta sitten tai oikeastaan jo useita vuosia kauemmin, jos mittausten virhemarginaalit huomioitaisiin. Mittaustulokset ja matematiikka ovat!
Muistetaan kuitenkin, että ilmasto on hieman lämmennyt 1970-luvun lopulta, jolloin satelliittiaikasarjat saivat alkunsa. Mutta lämpeneminen ei ole ollut mitenkään tasaista, kuten kuvan 4 mallinnuskuvaaja antaisi ymmärtää
 |
| Kuva 4 |
Sininen kuvaaja kertoo yksittäisen 120 kuukauden lämpenemistrendin. Kovinta lämpenemisvauhti oli siis sinisen kuvaajan huippukohdassa – pisteessä noin 2000 – jolloin lämpeneminen sitä edeltäneen 120 kuukauden aikana oli kaikkiaan lähes 0,5 °C. Aika paljon on lämpenemisvauhti siis vaihdellut tämän lyhyehkönkin tarkastelujakson aikana.
Punainen kuvaaja kertoo lämpenemisvauhdin vuodesta 1979 alkaen. Siitä näkyy, että moderni lämpenemisjakso – olipa sen syy mikä tahansa – alkoi tosiasiassa vasta 1990-luvulla ja saavutti huippunsa 2005, mistä alkaen vauhti on ollut hiipumaan päin. Jos lämpenemistauko jatkuu vielä 10 vuotta tai pidempään, trendi hiipuu niin mitättömän pieneksi, että siitä ei riitä jutun aihetta. Tai ehkä siitä varoittavan jutun aiheen vielä silloinkin saa?
Uusiutuva energia vastatuulessa
Ainakin jos johtopäätöksiä tekee vihreiden joukkovelkakirjamarkkinoiden (green bond) perusteella. Viime vuonna markkinoiden arvo oli 37 miljardia dollaria, ja tälle vuodelle kaupan ennustettiin kolminkertaistuvan kuten viime vuonna tapahtui. Viime keskiviikkoon mennessä kauppoja oli tehty vain 18,3 miljardilla kun viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla kauppoja tehtiin 20 miljardilla.
Asiantuntijat arvelevat kaupan taantumisen johtuvan sijoittajien epäillyksistä, että vihreillä…
Pohjois-Atlanti viilenee vauhdilla
Meret ja niiden lämpötila näyttävät painavan muutamien Ilmastorealismin vakiokommentoijien mieltä niin paljon, että minkä tahansa aiheen kommentointiosuus viedään vaikka väkisin meriin. Annetaanpa nyt meriin fakkiutuneille mahdollisuus keskusteluun bloggauksen aiheesta. Valitettavasti liitän aiheeseen lopuksi myös ilmastonmuutosfilosofisen näkökulman.
 |
| Argo-poijujen toimintaperiaate |
Kävin hakemassa tarkinta mahdollista lämpötiladataa merialueelta, joka kaiketi eniten vaikuttaa Suomen ilmastoon. Kyseessä on tietysti Argo-poijujen mittaama Pohjois-Atlanti ja aivan erityisesti alue, joka vähän yksinkertaistaen tuo keskisellä Atlantilla lämmennyttä vettä pintavirtauksessaan Jäämerelle ja vie vastaavasti pohjavirtauksessaan Jäämeren kylmää vettä takaisin Atlantille. Alue näkyy alla olevassa kuvassa, jonka vasemmassa yläkulmassa näkyy Grönlanti, ja oikeassa alakulmassa ovat Brittein saaret.
 |
| Kuva 2 |
Kuvassa 2 näkyy Argo-poijujen mittaama ko. merialueen päällimmäisen 1900 metrin ”vesipatjan” keskimääräinen lämpötila tarkastelujaksolla tammikuusta 2004 helmikuuhun 2015. Katsotaanpa sitten tarkemmin veden lämpötilan muutoksia eri kerroksissa.
 |
| Kuva 3 |
Viereisessä kuvassa 3 näkyy päällimmäisen 200 metrin kerroksen lämpötila. Tuo kerros lämpenee ja viilenee lähes kahden asteen verran vuodenkierron aikana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on myös melkoisesti viilentynyt. Vuosien 2005 ja 2014 vuosikeskiarvojen erotus on -0,65°C.
Tuo viilentynyt pintakerros on juuri se osa Pohjois-Atlantin virtausta, joka tuo tropiikissa lämmennyttä vettä Pohjolaan ja pitää Fennoskandian paljon lämpimämpänä verrattuna useimpiin samalla leveyspiirillä oleviin alueisiin.
Katsotaanpa sitten, miten vesikerrokset syvempänä ovat lämmenneet. Kuvassa 4 näkyy 1000 – 1900
 |
| Kuva 4 |
metrin syvyydessä olevan vesikerroksen lämpötila samalta jaksolta. Tuossa kerroksessa vesi on reilut neljä astetta viileämpää kuin päällimmäisessä parinsadan metrin vaipassa. Noin syvällä ei myöskään vuodenkierto näy lämpötilassa. Ja kokonaisvaihtelukin on sen myötä oleellisesti pienempää – vain 0,2°C verrattuna kuvan 3 pintaveden lähes 3°C:n vaihteluun. Kuvan 4 vaihtelu siis mahtuisi kuvan 3 pystyakselin kahden jakoviivan väliin.
Tuon syvemmän veden lämpötilan vähäinen vaihtelu tietysti selittyy pääosin sillä, että auringon säteily ei pääse tunkeutumaan noin syvälle. Alhaisempi lämpötila selittyy sillä, että noissa syvyyksissä on mukana Jäämerellä jäähtynyttä vettä, joka osana noita Atlantin virtauksia on palaamassa takaisin etelään.
Syvän veden lämpötilavaihtelussa on jotain jännää, mitä en osaa selittää. Lämpötila on pysynyt liki samana välillä 2004 – 2008, sitten noussut nopeahkosti 2009 – 2011 ja sen jälkeen hitaasti laskenut. Se helpoin ja yleisimmin käytetty AGW-selitys (ihmisperäinen globaali lämpeneminen) ei tähän oikein sovi, eikä se kyllä sovi kovin hyvin tuohon jäähtyvään pintakerrokseenkaan. Eikä tähän oikein sovi se ilmakehän lämpenemispaussin hätäselityskään, jonka mukaan hiilidioksidin aiheuttaman säteilypakotemuutoksen lämpö olisi piiloutunut syviin meriin.
En ole kovin huolissani tuon syvän veden lämpötilamuutoksista viimeisen 11 vuoden aikana. Mutta pintakerroksen muutos askarruttaa, koska sillä on vaikutusta meidän pohjoiseen ilmastoomme. Tarkastelualueen suunnasta puhaltavat vallitsevat länsi- ja lounaistuulet nimittäin tulevat lähes puoli astetta kylmemmän merenpinnan päältä verrattuna aikaan 10 vuotta sitten. Jos viileneminen jatkuisi vaikkapa seuraavat 10 – 40 vuotta, kuten jotkut Atlantin virtauksia tutkineet ovat yhtenä mahdollisuutena vihjanneet, voisi tänne tulla aika vilpakkaat kelit.
 |
| Kuva 5 |
Mennäänpä lopuksi oikeaoppisen AGW-tiedottamisen puolelle. Jos minä harrastaisin vastaavaa, olisin laatinut kirjoituksen loppuun mallinnuksen, jossa kuvan 3 lämpötila jatkaa laskuaan. Ehkä siitä olisi tullut jotain kuvan 5 kaltaista? Siinähän lämpötilatiedolle on laskettu yksinkertaisesti lineaarinen trendi, jonka mukaan Irlannin ja Grönlannin välinen merialue muuttuisi arktisen merijään peittämäksi joskus vuonna 2150, ellemme heti vaihda elämäntapaamme ja yhteiskuntajärjestystämme tai vähintään ruokavaliotamme ja energiajärjestelmäämme. Vaikka aiheesta saisi monta hauskaa juttua, päätin vetää hylkäävän ristin tuon trendiviivan päälle.
Mutta jos joku lukija haluaa pohtia esittämiäni tietoja asiallisesti, seuraavassa muutamia ihan relevantteja kysymyksiä:
- Miksi Pohjois-Atlantin pintavedet ovat lähteneet jäähtymään? Kuinka kauan jäähtyminen jatkuu? Miten se vaikuttaa pohjoisen merijäähän ja arktisen alueen ilman lämpötilaan?
- Miksi ilmastomallinnukset, joihin ilmastopolitiikkamme 100-prosenttisesti perustuu, eivät ole osanneet ennustaa kuvien 3 – 4 muutosta?
- Mikä osa Pohjois-Atlantin pintaveden jäähtymisestä voidaan laskea ihmiskunnan syyksi, ja mikä osa on luonnollista globaalin termohaliinikierron vaihtelua?
PS. Lisäsin vielä kuvan 2 alueelta kahden merenpinta-aikasarjan, HadSST3:n ja Reynolds v2:n, lämpötilapoikkeamat verrattuna vuosien 1981 – 2010 keskiarvoon. Ne näkyvät alla olevassa graafissa.
 |
| Kuva 6 |
Noista kuvaajista on siis puhdistettu pois vuodenkierron signaali, jolloin esiin nousevat pidempiaikaiset muutokset, joista merkittävimmät näyttäisivät silmämääräisesti olevan noin 9-13 vuoden ja noin 60 vuoden jaksoissa toistuvat. Niitä olen korostanut selvemmiksi 36 kuukauden liukuvalla keskiarvokuvaajalla ja polynomikuvaajalla. Pienenä kuriositeettinä mainittakoon, että HadSST:n mukaan tuon alueen pintavesi ei ole lineaarisen trendin mukaan lämmennyt sitten elokuun 1924.
Kesä tulee Kilpisjärvellekin
Uudenmaan asukkina ja siellä luontoa seuraavana olen tietysti bloggauksissani painottanut paljon kotiseutuani. Näin oli myös edellisessä kirjoituksessa, jossa vaimoni pyynnöstä tarkastelin yli 20 asteen maksimilämpötilan päivien esiintymistä Ilmatieteen laitoksen Helsinki-Vantaan sääaseman ja
 |
| Tunturikoivu puhkeaa lehteen |
omien mittausteni valossa.
Korjataanpa asiaa vähän tasapuolisemmaksi ainakin pohjois-etelä -akselilla. Sain nimittäin Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologiselta asemalta tänään mielenkiintoisen sähköpostiviestin, mistä osa seuraavassa:
Keräämäni aikasarja tunturikoivun lehtimisestä eli hiirenkorvalle tulemisesta Kilpisjärvellä on napapiirin pohjoispuolisen alueen pisin sarja (43 vuotta) koko Fennoskandiassa. Aloin kerätä koivudataa ensimmäistä kertaa kesällä 1973 eli aikana, jolloin murehdittiin ilmaston kylmenemistä. Olen jatkanut työtä vuosittain samalla alueella. En ole sovittanut kuvan pistejoukkoon mitään matemaattista mallia, koska mielestäni originaalidatasta näkyy paljaalla silmällä kaikki oleelliset asiat.
Hyvää kesää Ilmastorealismia-palstan lukijoille! Antero
Viestin lähettäjä on kyseisen aseman pitkäaikainen johtaja, professori Antero Järvinen, joka ystävällisesti antoi luvan lainata viestiä Ilmastorealismissa. Viestin mukana tuli alla oleva selkeä graafi tunturikoivun puhkeamisesta hiirenkorvalle Kilpisjärvellä.
 |
| Mitä suurempi luku pisteellä on pystyakselilla, sitä myöhemmin hiirenkorvat tuona vuonna puhkesivat. |
Jos oikein tuota graafia tulkitsen, tänä vuonna hiirenkorvat ilmestyivät kesäkuun 22. päivän seutuvilla. Se näyttäisi olevan noin viikkoa tuon 43 vuoden havaintojen mediaania myöhemmin. Tunturikoivu siis luottaa siihen, että kesä alkaa Kilpisjärvelläkin. Melkoista on kyllä vaihtelu vuosien välillä – yli 30 päivää.