Joskus on opettavaista seurata, kuinka ilmastopelottelun argumentit kehittyvät. Otetaan tuoreeksi esimerkiksi pelottelu siitä, kuinka merivedet kuumenevat niin, etteivät ne enää kelpaa ydinreaktoreiden jäähdyttämiseen.
Ilta-Sanomien pelottelu-uutisessa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) professori Tim Carter kertoo jo Suomessakin merivesien olevan kesäisin liian lämpimiä ydinvoimaloiden jäähdyttämiseen täydellä teholla.
”Tänä kesänä myös Suomessa ydinvoimaloiden jäähdytysvedet ovat olleet niin lämpimiä, että ydinvoimaloiden kapasiteettia on jouduttu alentamaan. Jos reaktoria ei pystytä viilentämään, ydinvoimalaa ei voida käyttää täydellä teholla.” –SYKE:n professori Tim Carter
Väite herätti paitsi epäilykseni, myös kiinnostukseni. Kuinka lämmintä jäähdytysvesi sitten saa olla? Ydinvoimaloiden turbiinien primäärikierrossahan vesi höyrystyy, joten luulisi jäähdytyskiertoon kelpaavan vähän lämpimämmänkin meriveden. Korkeintaan voisi ajatella kysymykseen tulevan sen, että pari astetta lämpimämpää vettä tarvitaan hiukan enemmän tai nopeammalla kierrolla, jotta se jäähdyttää yhtä tehokkaasti kuin pari astetta viileämpi vesi.
Nopealla verkkohaulla löytyikin Verkkouutisten artikkeli viime kesältä, jossa kerrottiin helteiden iskeneen Loviisan jäähdytysvesiin.
”Pitkään jatkunut helle on lämmittänyt Loviisan ydinvoimalaitoksen läheistä merivettä jopa 24-asteiseksi… jäähdytysveden lämpötilan ehdoton raja on 34 astetta. Jos meriveden lämpötila nousee entisestään, saattaa … syntyä ongelmia tuotannossa.”
Uutisessa kerrotaan meriveden olleen 24-asteista, kun jäähdytysveden lämpötilan ehdoton raja on 34 astetta. Meriveden lämpeneminen voisi aiheuttaa määrittelemättömiä ongelmia tuotannossa. Tuntuisi, että onhan tuossa vielä kymmenen astetta liikkumavaraa, mutta kuten pian näemme, niin tämä Taloussanomien artikkelia lähteenään käyttänyt juttu oli hieman epätarkka termistössään.
”Meriveden lämpötila on noussut jo lähes 24 asteeseen. Tuotannon puolella se aiheuttaa meille hankaluuksia. Meillä on ehdoton raja jäähdytysveden lämpötilasta. Tämä raja on 34 astetta ja sitä emme saa ylittää. Toinen raja on 32 astetta. Se taas vaatii meiltä lisätarkkailua. Jäähdytysvesi pumpataan merestä ja palautetaan sinne noin 10 astetta lämpimämpänä.”
Nyt meillä on jo enemmän tietoa. Jäähdytysveden 34 asteen raja-arvolla viitataan siihen lämpötilaan, jossa jäähdytysvesi saadaan palauttaa mereen. Koska prosessi lämmittää vettä kymmenen astetta, niin meriveden ollessa 24-asteista tämä raja tulee vastaan. Mutta tämähän alkaa jo kuulostaa hieman eri asialta kuin siltä, että merivesi olisi liian lämmintä jäähdyttämiseen. Luetaanpa eteenpäin.
”Toimimme siis varman päälle siten, että emme ylitä ympäristön kannalta tärkeitä lämpötilan arvoja, vaan toimimme lupaehtojen mukaan.”
No niin! Merivesi ei siis ollut liian lämmintä jäähdyttämään reaktoria, vaan se oli (lähes) liian lämmintä siihen, että palautettavan jäähdytysveden lämpötilan suhteen voitaisiin pysyä lupaehtojen asettamissa rajoissa.
On varmasti hyviä syitä sille, miksi jäähdytysveden paluulämpötilaa on rajattu 34 asteeseen, ja pitkälti ne liittynevät lämpimämmän veden vaikutuksiin vesieliöstöön kuten kaloihin, planktoniin, kasveihin ja leviin. On huomattava, että tällaiset vaikutukset ovat joka tapauksessa erittäin paikallisia, sillä lämpö sekoittuu ja tasoittuu vedessä nopeasti. Esimerkiksi Loviisan ydinvoimalan jäähdytysvesien vaikutus on kilometrin päässä enää vain juuri ja juuri mitattavissa.
Mutta alarmismista tämä opettaa meille jotain. Ydinvoimalan jäähdytysveden paluulämpötilalle on asetettu lupaehdoissa yläraja, mutta jonkin kummallisen mutkan kautta se muuttuu professoritason (!) pelottelukommenteissa liian lämpimäksi merivedeksi ydinvoimalan viilentämisen kannalta!
Olen tosin positiivisesti yllättynyt siitä, että professori ei ainakaan suoranaisesti ennustanut ilmastonmuutoksen aiheuttavan ydinvoimaloiden räjähtämistä.