Oikeustieteen tutkimusprofessori Timo Koivurova kirjoitti tällä palstalla (Lapin Kansa 14.10.2013) ilmastonmuutoksesta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että ilmasto ja sää ovat eri asioita ja että ilmastonmuutos on politiikkaa, mutta muuten hänen kirjoituksessaan ei ollutkaan päätä eikä häntää.
Kasvihuonekaasut tosiaankin imevät maan pinnalta tulevaa lämpösäteilyä ja sirottavat osan siitä takaisin alaspäin ja näin tehdessään lämmittävät ilmakehää ja maan pintaa jonkin verran. Kasvihuoneen lasikatto ei muuten toimi näin, vaan se estää lämmön poistumisen konvektion kautta sekä yhdessä lasiseinien kanssa estää kasvihuoneeseen kasvien kasvun parantamiseksi lisätyn hiilidioksidin karkaamisen.
Tästä pienestä lämpenemisestä tiedemaailmassa vallitsee käytännössä yksimielisyys, myös skeptikoiksi luettavien tutkijoiden keskuudessa. Koivurova unohtaa kuitenkin mainita tieteilijöidenkin parissa erimielisyyttä aiheuttavan vesihöyryn, joka määrältään ja spektriltään on monin verroin hiilidioksidia voimakkaampi ja tärkeämpi kaasu.
Lämpeneminen lisää vesihöyryn määrää ilmakehässä ja siten myös pilvien määrää. Jopa IPCC:n mukaan pilvien vaikutus ymmärretään ilmastotieteessä huonosti, mutta lisääntyneet pilvet saattavat alentaa lämpötilaa yhtä paljon tai enemmän kuin hiilidioksidi sitä lisää.
Pilvien määrään vaikuttavat uusimpien tutkimusten mukaan myös kosmiset säteet auringon aktiivisuuden säätelemänä, jolloin maapallon ilmaston erilaiset muutokset näyttävät palautuvan siihen ilmeisimpään tekijään eli aurinkoon.
Ilmastonmuutos tosiaankin on politiikkaa ja vieläpä erittäin tuottoisaa sellaista muun muassa uusiutuvia energianlähteitä kehittäville ja tuottaville, mutta myös kansainvälisille öljy-yhtiöille, joiden taseet ja pörssikurssit ovat ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun myötä nousseet hurjaa vauhtia.
Erittäin kallista ilmastopolitiikka sen sijaan on vaikkapa meille tavallisille kansalaisille, joiden maksama sähkönhinta on noussut yli 50% Kioton sopimuksen voimaan astumisesta reilut kahdeksan vuotta sitten!
Salaliittoteorioita ei todellakaan tarvita siihen, että toisistaan riippumattomat toimijat, kuten poliitikot, ympäristöjärjestöt, media ja myös suuryhtiöt, näkevät mahdollisuuden saada valtaa ja ansaita rahaa ilmastonmuutoksen varjolla. Valitettavasti myös tiedemiesten rahoitus näyttää ympäri maailmaa olevan riippuvaista ”oikeista mielipiteistä”. Mutta salaliitto se ei ole vaan puhdasta oman edun tavoittelua ja ahneutta kaikin puolin. Ehkä vähän myös sinisilmäistä mutta väärin ohjautunutta maailmanparantamista.
Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry
Jyväskylä