Ei tuloksia
Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.
Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta
Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.
Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset
Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.
Tule mukaan
Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.
Lahjoita Ilmastofoorumille
Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.
Skeptikon käsikirja
Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.
NIPCC:n ilmastoraportti
Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.
Ilmastoskeptikoiden ansiosta...
”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.
Tieteellinen epävarmuus
Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.
Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.
Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.
Verkkouutisten massasukupuutto ruodittuna
Kokoomuksen Verkkouutiset nosti New York Timesin jutun ilmastonmuutoksen aiheuttamasta sukupuutosta esiin otsikolla ”Karu arvio ilmastonmuutoksesta – joka kuudes laji voi kuolla sukupuuttoon”. Aihe on minua kiinnostanut jo ainakin vuosikymmenen, ja olen sitä koskevaa tutkimusta yrittänyt seurata. Mutta varoitan lukijaa heti aluksi, sillä olen tässäkin asiassa patamusta skeptikko.
Ekologi Mark Urbanin Conncecticutin yliopistossa tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa jopa joka kuudennen kasvi- ja eläinlajin sukupuuttoon kuolemisen, kertoo New York Times.
 |
| Verkkouutisten jutun kuvitusta |
Heti ensimmäisessä kappaleessa selviää, että käsitellään postmodernia tutkimustulosta. Näille on tyypillistä epämääräinen vihjailu jostain tulevasta, joka voi/saattaa ehkä tapahtua mahdollisesti, jos jotain muuta kenties tapahtuisi tai sitten ei.
Urban kävi läpi kaikki julkaistut ilmastosukupuuttomallit saadakseen paremman kuvan. Yksittäisten lajien arvioita hän ei kelpuuttanut mukaan saadakseen kokonaisvaltaisemman käsityksen. Lopulta jäljelle jäi 131 tutkimusta, joissa arvioitiin erityyppisiä eläimiä ja kasveja ympäri maapallon.
Sitten selvisi, että kyse on mallinnustyöstä, joka perustuu mallinnuksiin, jotka perustuvat ilmastomallinnuksiin. Kun tiedämme viimeksi mainittujen olleen jokseenkin täysin kyvyttömiä ennustamaan alueellisella tasolla edes menneen ilmaston keskeisiä tekijöitä, ovat niiden pohjalta tehdyt ekologiset mallinnukset tietysti jo lähtökohtaisesti hukassa. Lisäongelmia tuo varsinainen ekologinen mallintaminen, jonka virheistä olen muutamaan otteeseen kirjoittanut. Jokseenkin kaikki ilmastonmuutoksen tuleviksi uhreiksi nostetut ikonit – jääkarhut, jääpingviinit, korallit jne. – voivat lajeina aika hyvin. Itse asiassa ne voivat paremmin tässä muutaman asteen kymmenyksen lämpimämmässä maailmassa verrattuna vaikkapa 1970-lukuun.
Tutkimuksen mukaan sukupuuttojen määrä ei kasva tasaisesti lämpötilan mukana, vaan kiihtyy mitä enemmän se nousee. Urbanin laskelman mukaan esimerkiksi kahden Celsius-asteen nousu aiheutti 5,2 prosentille lajeista sukupuuton, mutta 4,3 asteen lämpötilannousu jopa 16 prosentille. Riskit olivat suurimmat Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa eläville lajeille ja pienimmät pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille lajeille.
 |
| Steelen kirjan kansi |
Urban lienee omassa synteesimallinnuksessaan tukeutunut ns. ilmastokirjekuorimalliin, joka on monessa yhteydessä osoittautunut hyvin huonoksi ennustajaksi. Jos niistä haluaa lukea enemmän, kannattaa tilata vaikkapa Jim Steelen kirjoittama mainio kirja ”Landscapes & Cycles: An Environmentalist’s Journey to Climate Skepticism”, jossa murskataan aika perusteellisesti johtavien kirjekuoriekologien hypoteeseja.
Jään edelleen ihmettelemään sitä, miten nykyiset eliölajimme selvisivät noin 7000 – 8000 vuotta sitten olleen holoseenioptimin (paikallisesti) useita asteita lämpimämmästä ilmastosta. Tai miten ne selvisivät edellisestä interglasiaalista, joka jääkairausnäytteiden mukaan oli 2 -3 astetta holoseenia lämpimämpi? Jokin tässä ei täsmää!
Osa asiantuntijoista pitää Urbanin arviota jopa maltillisena. Arizonan yliopiston evoluutiobiologi John J. Wiensin mukaan lajeja voi hävitä aivan hyvin jopa kaksi tai kolme kertaa enemmän. Urbanin mukaankin kyse ei ole lopullisesta tuloksesta, vaan yhteenvedosta parhaasta tällä hetkellä saatavilla olevasta tiedosta.
Minä en osaa tulkita evoluutiobiologi Wiensin kommenttia muuten, kuin epäilen hänen huutavan lisää tutkimusrahaa mahdollisesti vieläkin hurjempia tuloksia antaville ilmastoekologisille mallinnustutkimuksilleen.
Näiden ilmastoekologisten tutkimusten paniikkinappulan uskottavuutta lisäisi monikin asia. Mutta yksi olisi yli muiden. Jos jostain löytyisi se ensimmäinen laji, jonka sukupuutto kyettäisiin osoittamaan ilmaston lämpenemisen aiheuttamaksi. Ehkä sellainen täytyy keksiä? Minä olen sellaista koettanut löytää, vaan turhaa on ollut työni. Jospa yhdyn Bob Tisdalen toivomukseen, että tuo laji olisi tiederahoitusiilimato (latinankielinen nimi Hirudo wiensis), joka imee verovaroja järjettömiin tutkimuksiin, jotka luottavat ilmastomalleihin, jotka eivät kykene simuloimaan sen paremmin mennyttä kuin tulevaakaan ilmastoa.
Lopuksi vielä Verkkouutisille vinkki. Koettakaan löytää Sannia osaavampi toimittaja ilmasto- ja ekologiajuttuihin.
Vieraskynä: Tulisijaehdotus
EU:n direktiivien viidakosta uhka Suomelle Silmiini osui Hesarin artikkeli vuodelta 2013. Siinä kuvattiin Brysselin uusia ajatuksia uudesta EU-direktiivistä: saunan kiukaille uudet päästö- ja tehokkuusmääräykset. Brysselin mielestä pienpolttolaitteiden tulee täyttää tietyt […]
Oppia Australiasta ilmastonmuutoksen torjumiseksi?
Tim Flannery on tunnettu biologi ja ja yksi Australian palkituimmista tiedemiehistä. Hänet tunnetaan myös aktivistina mm. ilmastoasioissa. Timin uran huippukohta taisi ajoittua vuosiin 2011 – 2013, jolloin hän johti huipputiedemiehistä koottua Australian ilmastoneuvostoa, jonka tehtävänä oli valistaa niin Australian hallitusta kuin kansaa ilmastonmuutoksen vaaroista ja torjuntakeinoista. Katsotaanpa muutaman esimerkin valossa, millä ansioilla Flannery pääsi noinkin arvovaltaiselle paikalle.
 |
| Tim Flannery erään puhelun jälkeen |
Vuonna 2005 Flannery varoitti Australian itärannikkoa uhkaavasta vesipulasta, jonka aiheuttaisi ilmastonmuutos:
Mistä Sydney saa lisää vettä? Warragamban tekoaltaassa on vain kahden vuoden veden tarve … Jos tietokonemallinnukset ovat oikeassa, kuivuudesta tulee pysyvä olotila itäisessä Australiassa.
Flannery sai useita tunnustuspalkintoja ilmastoaktivismistaan, josta tulikin hetkeksi muotiasia Australiassa. Vuonna 2006 maan itäosia koetteli kuivuus, Flannery, jolla on ansioita nisäkästutkimuksessa ja oli ainakin omasta mielestään pätevöitynyt sekä sääennustajana että vesi-insinöörinä, ennusteli seuraavia:
Joskus satava vesi ei todellisuudessa tule täyttämään tekoaltaitamme ja jokivarsiamme…
Adelaidessa, Sydneyssä and Brisbanessa vesivarannot ovat niin alhaalla, että tarvitaan kiireesti suolasta puhdistettua merivettä – ehkä jo 18 kuukauden kuluessa.
Australian hallitus ja paikallisviranomaiset kaivoivat kassoista nopeasti rahat, ja useampia kalliita suolanpoistolaitoksia rakennettiinkin vauhdilla. Mutta sitten sateet palasivatkin, kuten alla oleva kuva osoittaa. Vuosi 2010 oli varsinainen tulvien vuosi, mutta myös pari seuraavaa vuotta olivat sadannaltaan vähän yli vuosien 1901-2013 keskiarvon. Flannery osasi kuivuuden lisäksi panna tulvankin ilmastomuutoksen syyksi.
Jos nuo brittien parhaasta ilmastontutkimusyksiköstä (CRU) hakemani sadantatiedot ovat edes suurinpiirtein oikein, itäisen Australian ilmastossa sekä kuivuudet että tulvat ovat aika normaaleja ilmiöitä. Molempia on esiintynyt viime vuosisadalla rajumpina kuin 2000-luvulla. Mutta Flannery ei ehkä ehtinyt tutkia mittaustuloksia, kun oli kiire ehdottaa hallitukselle lähinnä kulutusverojen korotuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
 |
| Suur-Sydneyn tekoaltaiden vesimäärä ja täyttöaste 1.5.2015 |
No, mikä on Sydneyn alueen vesitilanne? Riittääkö vesi? Katsotaanpa alueen vesiviranomaisten sivulta tietoja. Yhteenveto on viereisessä kuvassa, joka kertoo patoaltaiden olevan lähes täynnä. Ne sisältävät noin 470 kuutiota satanutta vettä per asukas, mikä minun vedenkulutuksellani riittäisi noin 20-30 vuoden käyttöön. Eikä tuon vesimäärän tuottamiseksi ole tarvinnut käyttää ainuttakaan kalliista suolanpoistolaitoksista.
Mikä on edellä kerrotun opetus? Olisiko yksinkertaisesti niin, että tunnetun ja palkitun tiedemiehen ennusteet voivat mennä paljonkin pieleen, jos niiden perustana ovat validoimattomat ilmastomallinnukset, joihin luotetaan kritiikittömästi? Ja voi olla niinkin, että satojen miljoonien dollarien arvoiset suolanpoistolaitokset seisovat tyhjän panttina lopullisesti.
Tim Flanneryn nousujohteinen ura, jonka huippu oli siis Ilmastoneuvoston puheenjohtajuus, sai ikävän käänteen vuoden 2013 syksyllä, kun vaaleissa murskavoiton ottanut konservatiivihallitus päätti lakkauttaa koko neuvoston verovarojen haaskauksena. Ilmoituksen palkanmaksun loppumisesta antoi vastanimitetty ympäristöministeri noin minuutin kestäneessä puhelussa. Ei se siis kovin vaikeaa ollut.
Olisiko tästä mitään opittavaa Suomessa? No onhan meilläkin ilmastopaneeli ja kaikentietäviä tiedemiehiä, jotka ovat milloin ennustaneet lumitalvien loppua tai ennennäkemätöntä merenpinnan nousua. Täytyypä miettiä!
Sipilän ilmastokysymykset ja puolueiden vastaukset
Yle palveli yleveronmaksajia ja julkaisi hallitustunnustelija Juha Sipilän kysymykset liitteineen (Linkki). Tästä kiitokset tälle toivottavasti tulevalle säästökohteelle. 11. Miten edistäisitte biotaloutta, kiertotaloutta, kestävää kehitystä ja suomalaisen ruuan tuotantoa? 12. Hyväksyttekö […]