Ei tuloksia

Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.

Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.

Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset

Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Lue lisää ilmastopolitiikan seurauksista

Tule mukaan

Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.

Liity jäseneksi

Lahjoita Ilmastofoorumille

Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.

Tee lahjoitus tästä

Skeptikon käsikirja

Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.

Lataa käsikirjat

NIPCC:n ilmastoraportti

Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.

Lataa raportti

Ilmastoskeptikoiden ansiosta...

”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.

Lue lisää

Tieteellinen epävarmuus

Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.

Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.

Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.

Ilmastotiede
Ilmastomallien virheet
Yleiset harhaluulot

Esimerkki tuulivoimalobbauksesta – heikkoa argumentointia ja selektiivistä kerrontaa

Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö, Heidi Paalatie, on kirjoittanut pamfletin, joka kolahti postiluukustani 5.5.2015 Keski-Uusimaa -lehden osana. Kun epäilen, että samainen runsaasti virheitä ja ennen kaikkea kertomatta jääneitä asioita sisältänyt poliittinen propagandapläjäys on lähetetty useille maakuntalehdille, päätin kirjoittaa vastineen.

Paalatien kirjoitus. Kuva suurenee klikkaamalla.
Otsikossa ”Uskaltaisitko olla eri mieltä kuin 97 prosenttia maailman tutkijoista” ja parissa ensimmäisessä kappaleessa Paalatie vetoaa auktoriteettiin ja vertaisarvioituun tutkimusmassaan väittäessään tuon osuuden tutkijoista tukevan ihmisperäistä ilmastonlämpenemishypoteesia. Nuo muutamat tutkimukset, joissa todellakin on moista väitetty, on osoitettu niin ikään vertaisarvioiduissa tutkimuksissa tai tieteellisessä keskustelussa joko kysymysasetelmaltaan tai tutkimusmetodeiltaan niin heikoiksi, että tiedemaailmassa niitä ei enää noteerata. Niiden tulokset ovat jääneet elämään vain äärivihreisiin poliittisisiin piireihin ja niiden ympärillä tukiaisrahan haistaneiden lobbarien keskuuteen.

Seuraavaksi Paalatie siirtyy ihmiskunnan tarpeeseen muuttaa toimintaansa. Tästä lähtee hänen kirjoituksen pääosansa linja, joka tähtää tuulivoiman ja muunkin ”cleantechin” tukemiseen. Paalatie perustelee asiaa ilmaan päästettävien saasteiden vähentämistarpeella ja ilmaston lämpenemisen hillitsemisellä alle kahden asteen. Tuon ensimmäisen asian osalta olen täysin samaa mieltä, mutta jälkimmäisen kohdalla kovat faktat eivät tue perusteluja. Epäilen yleensäkin ihmiskunnan kykyä säätää mitattavasti globaalia tai edes alueellista lämpötilaa, ja aivan erityisesti epäilen tuulivoiman tehokkuutta säätöyrityksissä.

Kun Paalatie puhuu Euroopan ilmanlaatuongelmista, jotka enimmäkseen johtuvat katupölyn ja dieselkoneiden aiheuttamista epäpuhtauksista, hän sivuuttaa täysin todellisen globaalin tappajan, joka on epäpuhdas sisäilma. Se sairastuttaa ja surmaa ennenaikaisesti vähintään 100-kertaisesti ihmisiä kehitysmaissa verrattuna EU:n alueen ilmanlaatuongelmiin ja pitää tulevaisuudessakin kehitysmaat köyhyydessä. Jotta epäpuhtaasta karjanlannan ja risujen poltosta päästäisiin eroon maailman kaikkein köyhimmillä alueilla, on noille miljardeille ihmisille kyettävä tarjoamaan korvaavaa sisäilman puhdistavaa ja edullista energiaa.  Sellainen ratkaisu muuten ei ole tuulivoima, johon edes rikkaissa länsimaissa ei ole varaa kuin kokeiluluonteisesti. Esimerkiksi Suomessa tuulisähkö on kuluttajalle noin kolme kertaa ydin-, vesi- tai hiilivoimalla tuotettua sähköä kalliimpaa. Miten kehitysmaan köyhällä olisi ikinä sellaiseen varaa?

Paalatie niputtaa myös hiilidioksidin (CO2) – kaiken elämän kaasun ja kasvikunnan ravinnon – saasteeksi. Tuo hyödyllinen aine, josta ihmiskunnan ulkopuolinen luonto itse tuottaa nykykäsityksen mukaan noin 97 %, on auringon tuoman energian ohella ehkä tärkein elämää ylläpitävä tekijä. Sen rinnastaminen saasteeksi osoittaa täydellistä tietämättömyyttä tuntemamme elämän realiteeteista. Jos joku jostain syystä olisi huolissaan ilmakehän hiilidioksidista, ei tuulivoima ole ratkaisu siihenkään.

Välillä tuulee, välillä ei.
Satunnaista tuulivoimatuotantoa Suomessa 2015
Kirjoituksen lopussa Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö esittää isoja lukuja tuulivoimakapasiteetista, sen viime vuosien kasvusta ja kasvupotentiaalista osana Suomen teollista tuotantoa. Mutta kertomatta jää se, että kaikesta lobbaamisesta ja tuulivoimaloihin panostetuista sadoista miljardeista tukiaisdollareista, -euroista ja -juaneista huolimatta tuulivoiman osuus sähkön tuotannossa on edelleen marginaalista – promilleluokassa mitattavaa niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Kapasiteettiluvut nimittäin ovat keskimäärin 4 – 6 kertaa suurempia verrattuna todelliseen ja vaatimattomaan tuulivoiman tuotantoon, ja välillä tuulivoima poistuu verkosta ”puntikselle” päiväkausiksi, kun ei tuule.

Nykyisen kaltaisella tuulivoimalla ei ole sen satunnaisuuden, heikon hyötysuhteen, kalleuden ja erittäin haitallisten ympäristövaikutusten (joista en tässä lyhyessä kirjoituksessa ehtinyt mainita mitään) vuoksi mitään mahdollisuuksia olla muuta kuin ohimenevä vihreä muoti-ilmiö. Sellaiseen ei kannata valtioiden, kuntien eikä yritysten satsata resurssejaan. Eikä veronmaksajien kannata niihin syöttää myöskään veroina kerättäviä tukiaisia. Hyvä tuote, jolle on markkinoillla kysyntää, ei tukiaisia tarvitse. Nykyinen tuulivoima ei tätä testiä ole vielä selvittänyt.

Meillä on ns. cleantech-sektorilla aivan muita energia-alan asioita, jotka voisivat oikein markkinoituina menestyä nykyistä selvästi paremmin myös vientituotteina. Ne liittyvät mm. puhtaaseen polttamiseen, voimaloiden hyötysuhteiden nostoon, logistiikkaan, energian käytön tehostamiseen ja kenties bioenergian tuotantoon. Valitettavasti tuulivoiman saama huomio poliittisten päättäjien keskuudessa ja sille myönnetyt tukiaiset syövät niin tutkimus- kuin markkinointiresursseja näiltä lupaavammilta teknologia-alueilta. Tosiasiassa teknologiana epäkypsän tuulivoiman suosiminen hidastuttaa puhtaampien ja parempien energiateknologioiden markkinoille tuloa.

Judith ja epävarmuushirviö

Jo edellinen artikkelini käsitteli epävarmuutta, vaikkei sitä mainittu. Erilaiset ekstrapolaatiot kuitenkin kuvastivat tulevaisuuden epävarmuuttakin. Nyt pääsemme kuitenkin sotkeutumaan epävarmuuden suohon ihan kaulaamme myöten ilmastotieteilijä Judith Curryn opastuksella. Hänethän on mainittu […]

Le Châtelier ja ilmastonmuutos

Le Châtelier’n periaatteesta olen joskus jotain maininnut tässä blogissani (Linkki). Nyt näkyy WUWT:n nimimerkkikirjoittaja kaivaneen esille  vanhan Luboš Motlin nettiartikkelin ja jatkaneen siitä (Linkki). Pohjalla on siis tämä fyysikko Motlin […]

Kummallisia justeerauksia suomalaisten sääasemien mittauksiin

Kuvitellaanpas aluksi, että olet 62-vuotias ja kohta jäämässä eläkkeelle. Lasketit vuonna 2005 tulevasta eläkkeestäsi arvion, jossa selostettiin eläkkeesi perustana olevat tulot. Nyt pyydät uuden laskelman asiasta, ja huomaat siitä, että tulosi ennen vuotta 2005 ovatkin laskeneet merkittävästi ja sen vuoksi tuleva kuukausittainen eläkkeesi on useita satoja euroja ennakoitua pienempi. Hyväksyisitkö asian, vai lähtisitkö kysymään mahdollisen tilastovirheen perään?

Ilmastotutkimuksessa on vähän mainitun kaltainen tilanne. Minä tiedän, että useissa maissa ihmetellään muutoksia menneessä ilmastossa. Siis esimerkiksi 1900-luvun ensimmäisen puoliskon ilmastoarvojen väitetään muuttuneen 2000-luvulla. Tämä kuulostaa oudolta, mutta esimerkiksi Australiassa, Yhdysvalloissa, Uudessa Seelannissa ja muuallakin on käynnistetty selvityksiä asiasta. Iso-Britanniassa koettiin viime vuosikymmenellä jonkinmoinen tieteellinen skandaali, kun sikäläinen ilmastotietoja säilyttänyt ilmastotutkimuskeskus (CRU) joutui myöntämään, että he olivat hukanneet alkuperäiset mittaustiedot, ja jäljellä olivat vain moneen kertaan justeeratut tiedot. Mitäs sanoisit, jos eläkeyhtiösi olisi hukannut palkkatietosi, mutta kertoisi, että heidän uusi arvionsa on alkuperäisiä tietoja parempi?

GHCN-sääasemat kartalla. Asemien mittaushistorian
pituus on ilmaistu värein.

Minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut, josko Suomen historiallisia lämpötilatietoja on sormeiltu. Kiinnostus lähti liikkeelle, kun löysin Steven Goddardin blogista muutama vuosi sitten selvän osoituksen Islannin lämpötilojen merkillisistä muutoksista. Tuossa tapauksessa ja myös kaikissa muissa myöhemmin näkemissäni justeeraustapauksissa menneitä lämpötiloja – yleensä ennen vuotta 1970 koettuja – on poikkeuksetta säädetty alaspäin. No, nyt selvittämiseen tuli mahdollisuus, kun löysin maailmanlaajuisen historiallisen ilmastotiedoston ensimmäisen version (GHCNv1 = Global Historical Climatology Network versio 1), joka on koostettu vuonna 1992 (Vose et al. 1992). Kyseinen tietokanta, jota yleisesti pidetään vähiten manipuloituna – siis lähimpänä raakamittauksia olevana – sisältää yli 6000 eri puolilla maailmaa sijaitsevan sääaseman lämpötila-, sadanta- ja ilmanpainehavainnot aina vuoteen 1990 asti. Valitettavasti versio 1 ei ole enää avoimessa jaossa, eikä sen tietoja enää saa tietokannan ylläpitäjältä. Tuon GHCN-tietokannan nykyinen versio on kolmas , ja monet tutkimuslaitokset käyttävät sen perustietoja omien ilmastoanalyysiensä raakamateriaalina. Mm. Nasan GISSTEMP-sarja perustuu täysin siihen.

Päätin vertailla parin suomalaisen sääaseman tietoja GHCN:n eri versioista. Etsin sieltä kaksi sääasemaa, jotka olisivat toimineet mahdollisimman pitkään. Sopivilta tuntuivat Helsinki ja Sodankylä, kun ne sijaitsivat kohtalaisen etäällä toisistaan. Latasin niiden kuukausikeskilämpötilat Excel-taulukkolaskentaan ensin GHCN:n 1-versiosta ja sitten uusimmasta 3-versiosta. Ja sitten kyllä hämmästyin.

Aloitetaan Helsingistä, josta molemmissa versioissa on lämpötilatieto vuodesta 1880 alkaen. Alla on graafi, johon olen laskenut selkeyden vuoksi vuosikeskilämpötilat, niiden lineaarisen trendin ja 30 vuoden liukuvan keskiarvon. Sinisellä olevat kuvaajat ovat 1-versiosta ja punaisella 3-versiosta.

Kuvasta selviää, että Helsingin vuosikeskilämpötila on vielä vuonna 1992 – siis GHCN:n versiossa 1 – ollut useina menneinä vuosikymmeninä jopa 0,7°C korkeampi verrattuna GHCN:n nykyisiin 3-version arvoihin. Olen paksummilla viivoilla esittänyt vuosikeskilämpötilan 30 vuoden liukuvat keskiarvot, jotka havainnollistavat asian mainiosti. Onko Helsingin vuosikymmenten takainen ilmastohistoria siis viilentynyt viimeisen 25 vuoden aikana, vai mistä on kyse?

Laskin vieressä olevaan kuvaan GHCN:n eri versioiden vuosikeskilämpötilojen erotuksen, ja hämmästyin vielä enemmän. Miten voisi selittää että Helsingin vuoden keskilämpötila ajalla 1880-1960 on 3-versiossa lähes tasan 0,7°C viileämpi kuin 1-versiossa? Ja miksi ero pienenee yhden vuoden aikana saavuttaen nollan vuonna 1962? Minä en tällaiselle versioiden väliselle justeeraukselle keksi hyväksyttävää perustetta.  

Katsotaanpa sitten Sodankylän dataa.

Samankaltainen lämpötilan jälkikäteinen viileneminen näyttää tapahtuneen sielläkin, joskin adjusteeraaja on osannut panna vähän kohinaa muutoksiin. Sodankylän lämpötiloja on säädetty keskimäärin -0,25°C, mutta osa vuosittaisista säädöistä on hyvin suuria.

En ole lainoppinut, enkä siksi osaa sanoa, täyttäisikö asemakohtaisten historiallisten lämpötilatietojen perusteeton justeeraaminen – jota kai väärentämiseksikin voisi kutsua – jonkin rikoksen tunnusmerkit, mutta ei sellainen ainakaan useimmissa tieteissä ole hyväksyttävää. Enkä osaa sanoa, kuka ja missä on nuo muutokset tehnyt. Mutta takuuvarmasti ne ovat ihmisperäisiä muutoksia, sillä joku henkilö jossain on päätökset vanhojen lämpötilojen laskemisesta tehnyt.
Jos jotain motiivia tuollaisille muutoksille pitäisi pohtia, ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen viime vuosisadan lämpenemissignaalin vahvistaminen tai suurentaminen. Ehkä raakamittausten mukainen lämpeneminen on ollut liian hidasta, sillä ilmastomallinnusten mukaan vauhdin olisi pitänyt olla kovempaa? Ilmastonmuutoksessa on kyse isoista rahoista, joista merkittävät osuudet tulevat myös alan tutkimuslaitoksille. Muutamien asteen kymmenesosien justeerauksilla tietysti voisi korjata historiaa, jotta rahoituslähteet pysyvät auki? Hmm… 
Muutaman aseman tietojen säätäminen ei tietysti vaikuta kuin paikalliseen ilmastohistoriaan, mutta kun tämä näyttäisi aiemmin kertomieni esimerkkien valossa olevan ehkä jopa globaali ongelma. Jos näin olisi, emme voi edes osapuilleen tietää, paljonko globaali ilmasto on tosiasiassa lämmennyt viimeisen vuosisadan aikana. IPCC:n mukaan muutos on noin +0,7°C. Hassua, että esim. Helsingin osalta tuo justeeraus on täsmälleen saman suuruinen! Ehkä tarkoituksena oli eliminoida ilmastohistoriasta 2000-luvun kanssa liki saman lämpöiset 1930 – 1950 -luvut, joita ilmastomallinnukset eivät pysty selittämään? Muistetaan kuitenkin, että globaalisti ilmastomme lämpeni 1990-luvun lopulla noin 0,2 – 0,3°C myös satelliittiaikasarjojen mukaan. Valitettavasti niiden luotettavammat, tarkemmat ja kattavammat tiedot eivät ulotu kuin vuoteen 1979 asti.

Tiedän, että nämä lämpöaikasarja-asiat ovat näin pelkistettyinäkin vaikeita luettavia. Siksi aloitin tämän bloggauksen eläke-esimerkillä. Vaihda lämpöasteen osien tilalle eläkemaksusi, ja kuvittele, että niiden historiaa joku justeeraisi omaksi tai jonkun kolmannen tahon eduksi, ja se vaikuttaisi eläkkeeseesi. Et taitaisi tykätä moisesta?

Jos joku haluaa tarkistaa taulukkoni oikeellisuuden annan lopuksi tiedon mistä GHCN:n eri versiot voi omaa laskentaa varten löytää. GHCN 1-version löydät Clive Bestin blogissa olevista linkeistä ja GHCNv3:n löydät vaikkapa ylläpitäjä NCDC:n sivulta.

Siirry blogiin tästä
Share This