Hiilidioksidin määritteleminen ja julistaminen vaaralliseksi ”kasvihuonekaasuksi” tarkoittaa ihmiskunnan tärkeimpien energialähteiden käytön kriminalisoimista.
Se tuo mukanaan politiikan, jonka avulla hiilidioksidia tuottava energiatekniikka kallistuu ja sen käyttö vaikeutuu. Pahiten tämä politiikka kohdistuu köyhimpiin ja taloudellis-teknisesti kehittymättömiin maihin ja vähävaraisiin ihmisiin.
Mutta niinkin kehittyneen teollisuusmaan kuin Suomi kokonaisenergian käytöstä öljyn, hiilen ja kaasun osuus on kaikesta uhoamisesta huolimatta yhä tänään 49 prosenttia. Jos ydinvoima hyväksytään mukaan, on fossiilisen energian osuus kokonaiskäytöstä 65 prosenttia. Turpeen laskeminen fossiilisiin nostaisi osuutta vielä 8 prosenttiyksiköllä.
Hiilidioksidin kriminalisoiminen on synnyttänyt EU-alueelle laajan aihetta koskevan lainsäädännön ja sopimusverkon. Sen perusteella energian tuottajat ja käyttäjät velvoitetaan energiahuollossa käyttämään lisääntyvässä määriin fossiilisiin lähteisiin verrattuna moninkertaisesti energiatiheydeltään vähäarvoisempia energialähteitä ja raaka-aineita.
Energiatiheys on fysiikan termi. Se kuvaa sitä energiamäärää, joka esimerkiksi kilogrammasta puuta tai kivihiiltä saadaan teknisesti hyödynnetyksi. Myös tuulena tunnetulla ilmamassalla on energiasisältö, joka voidaan muuntaa esim. sähköksi erilaisten teknisten järjestelyiden avulla.
Fossiilisia lähteitä syrjivä energiapolitiikka tarkoittaa kansantaloudessa sitä, että energiayksikön tuottamiseen käytettävä raaka-aine, energiamäärä sekä työpanos rakennus-, huolto-, siirto- ja käyttötehtävissä jyrkästi kasvaa. Tämä on fysikaalis-tekninen fakta, joka seuraa suoraan vaihtoehtoisten ja uusiintuvien lähteiden alhaisemmasta energiatiheydestä.
Tarvitaan suhteellisesti kasvava määrä laitteita, varastointia, siirtoverkkoja ja energian muuntoon tarvittavaa laitteistoa. Syntyy uusia kustannuksia. Kun mitään työtä ei voida ilman taloudellista satsausta ja kannattavuutta toteuttaa, joudutaan käymään kansalaisten kukkarolla. Verorasitus kasvaa.
Ekologisesti väärin
Ekologisesti ja kestävän kehityksen kannalta lopputulos on juuri päinvastainen, kuin lainsäätäjä ja sen ideologis-poliittiset taustavoimat kuvittelevat. Lisäksi tätä kautta automatisoidaan ja ikuistetaan hintatason kohoaminen. Siksipä esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa on Euroopan kallein sähkö.
Kansantalouden kilpailukyky alenee selvästi rakenteellisten energiakustannusten kasvun vuoksi. Samalla merkittävä osa kansantalouden käytettävissä olevista pääomista siirtyy sellaisiin maihin, joilla energiakustannusten nousu on vähäinen ja energia yleensäkin halpaa.
Energian yleisluonteinen ”säästö” puolestaan nostaa kaikkia kustannuksia ja vaikuttaa sekin kansantalouden rakenteeseen. Energiaintensiivinen yritystoiminta joko kuihtuu, siirtyy muualle tai loppuu kokonaan. On kyseenalaista, korvautuuko lopetettu tuotanto ja työpaikat milloinkaan uusilla. Suomalainen kokemus osoittaa, että korvaantuminen ilman yhteiskunnan rahallista tukea on vähäistä, ellei olematonta. Pääomien tilastollisesti merkittävä siirtyminen muille markkinoille on selvä ja kasvava tendenssi 2000-luvun Suomessa.
Fossiiliset energialähteet ehtyvät vuorotellen joidenkin vuosikymmenten, ehkä parin vuosisadan kuluessa hiilenkin vähitellen hiipuessa. Energiatalouden uudistaminen ja energian käytön rationalisoiminen on tämän vuoksi selvästi välttämätöntä. Oikotietä onneen ei ole, sillä ns. uusiintuvat energialähteet eivät pysty tyydyttämään dramaattisesti rinnan kasvavan väestön kanssa lisääntyvää energian tarvetta. Tarvitaan suuria teknologisia innovaatioita, joihin kuuluu myös uusi ydinvoimateknologia ja ydinjätteen tehokas hyödyntäminen.
Väärillä ja yksipuolisesti ideologisilla perusteilla harjoitettu energiapolitiikka kykenee vakavasti vaurioittamaan kansantaloutta ja pahimmassa tapauksessa rampauttamaan sen kokonaan. Tulevaisuutta se ei turvaa sen paremmin luonnolle, kuin ihmisillekään.
Kari Arvola
Varapuheenjohtaja
Ilmastofoorumi ry