Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.

Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset

Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Tule mukaan

Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.

Skeptikon käsikirja

Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.

NIPCC:n ilmastoraportti

Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.

Ilmastoskeptikoiden ansiosta...

”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.

Eduskuntavaalit 2019

Vaikka lähes kaikki eduskuntapuolueet vannovat ilmastopolitiikan nimiin, toki kukin omilla painotuksillaan, niin eduskuntavaaleissa on silti myös joitakin ilmastoskeptisiä tai ilmastorealistisia ehdokkaita. Tutustu heihin ja tee oma valintasi!

Tieteellinen epävarmuus

Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.

Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.

Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.

Ilmastomallit paljastavat: 1900-luku oli pikkujääkauttakin kylmempi

Ilmastomallit ovat luotettavia, koska ne perustuvat puhtaasti fysiikan lakeihin, kerrotaan. Ne pystyvät simuloimaan kohtuullisen tarkasti 1900-luvun ilmastollisen kehityksen. IPCC:n uusimman raportin tarkastelussa mallit ovat, jos edes mahdollista, entisestäänkin tarkentuneet. Raportin viime hetken muutokset ovatkin herättäneet pienoista hämmennystä. Yhteenvedon luonnosten kuva mallinnetun ja havaitun lämpötilan vertailusta vaihtui toisenlaiseen, jossa ristiriita oli hävinnyt ja mallit olivatkin suunnilleen […]

Obaman huono säävuosi


Amerikkalaisilla saattaa olla henkisiä vaikeuksia suhtautua IPCC:n viimeisen raportin julistuksiin. Nimittäin jostain syystä luonto ei tänä vuonna ole suostunut tukemaan tuon AR5-raportin tuloksia ja ennusteita siitäkään huolimatta, että presidentti Obama mm. seuraavin sanoin aiemmin tänä vuonna kuvaili ilmastonmuutoksen haasteita amerikkalaisille:

”Lämpöaallot, kuivuudet, metsäpalot ja tulvat – kaikki nuo ovat nykyisin tavallisempia ja voimakkaampia. Me voimme valita, uskommeko supermyrsky Sandyn, vakavimpien kuivuuksien vuosikymmeniin ja joidenkin osavaltioiden kaikkien aikojen pahimpien metsäpalojen olleen vain outoja sattumia. Tai me voimme uskoa tieteen ylivoimaiseen tuomioon (tässä asiassa) – ja toimia, ennen kuin on liian myöhäistä.”

Maihin iskeneet hurrikaanit USA:n viimeisten presidenttien kausina
Aloitetaanpa vaikka supermyrskyistä tai hurrikaaneista, joiksi niitä Amerikoissa kutsutaan. Yhdysvaltain ilmatieteen laitos, NOAA, ennusti täksi vuodeksi äärimmäisen aktiivista hurrikaanivuotta – siis paljon hurrikaaneja. Mikä on tilanne, kun hurrikaanikaudesta on jo yli puolet ohi?
Tornadot 2013 verrattuna muihin vuosiin
Atlantin puolella on ollut kaksi pienemmän luokan hurrikaania muttei yhtään 3-luokan tai sitä voimakkaampaa syklonia. Molemmat luvut ovat reilusti alle keskiarvojen, joiden mukaan keskimääräisenä vuotena syyskuun loppuun mennessä on viisi hurrikaania, joista kaksi kehittyy supermyrskyksi. Tyynenmeren puolella on ollut yksi pieni hurrikaani, kun keskimääräinen luku on syyskuun loppuun mennessä kaksi hurrikaania ja niistä toinen 3-luokkaa tai suurempi. Ainuttakaan mantereelle iskenyttä hurrikaania ei tänä vuonna ole toistaiseksi näkynyt.
Presidentti Obama, joka on puhunut ilmastonmuutoksen uhasta ja torjunnan tarpeesta enemmän kuin USA:n muut presidentit yhteensä, johtaa edelleen tilastoissa presidenttinä, jonka toimikaudella Yhdysvaltoihin maaperälle on iskenyt vähiten hurrikaaneja.

Tämän vuoden aktiivisin tornadokausi on jo ohi. Siitä ei voi sanoa muuta kuin, tämä vuosi on synnyttänyt historiallisen vähän tornadoja. On mahdollista, että vuosi 2013 jää tältä osin ennätysvuodeksi 60-vuotisessa tilastossa.
USA:n kuivuusindeksi eri hiilidioksidipitoisuuksissa
Kuivuutta Yhdysvaltain kokoisella alueella esiintyy jossain kolkassa aina. Maassahan on Kalliovuorten itäpuolella sen aiheuttamia aavikoitakin. Mutta kun katsotaan korrelaatiota vaikkapa kuivuuden ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä, sellaista ei ole. Viereinen kuva, jossa kuivuutta kuvataan negatiivisilla pisteillä, osoittaa kuivuuden jopa hieman hellittäneen CO2-pitoisuuden kasvaessa. Tämänvuotinen sato USA:ssa muuten on niin hyvä, että osa siitä joudutaan kaatamaan maahan, kun laareihin ja muihin varastoihin ei kaikki mahdu.
Metsäpalot eivät ole sinänsä lisääntyneet, mutta niiden paloalueet ovat kyllä kasvaneet
USA:n metsäpaloalueet viimeisen 10 vuoden aikana

1980-luvulta alkaen. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvaltain metsähallitusta vastaava virasto antoi noihin aikoihin uudet ohjeet metsäpalojen sammutuksesta. Nykyisin metsäpalojen annetaan jollain tavalla hallitusti riehua, jotta niistä riippuvaiset kasvi- ja hyönteislajit selviävät. Mutta 2000-luvullakaan metsäpaloalueiden ei voi väittää lisääntyneen.

Helleaallot ovat tietysti selvä merkki ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. No, niidenkään suhteen vuosi 2013 ei tuonut katastrofaalisia lämpenemisuutisia.

Merenpinta, jonka nousun pysäyttämisen Obama lupasi aloittaa vuonna 2008 saatuaan nimityksen demokraattien presidenttiehdokkaaksi, on länsirannikolla pysynyt paikoillaan vuosikymmeniä, eikä itärannikollakaan nousuvauhdissa ole Obaman ansiosta tai siitä riippumatta mitään merkillistä.

Yli 37,8 Celcius-asteen lämpötilat vuodesta 1920 alkaen
jatkuvasti toimineilla sääasemilla verrattuna
ilmakehän CO2-pitoisuuteen
Taisinpa käydä ilmaston vaaralliseen lämpenemiseen uskovan Obaman tuomiopäivän merkit läpi. Vuosi 2013 tai oikeastaan edes trendit eivät tue miltään osin maailman mahtavimman miehen varoittelua. Jaa, etteivät jäisi alaskalaiset ja kanadalaiset käsittelemättä Pohjois-Amerikasta, muistutetaan vielä kovasta jäätalvesta ja runsasjäisestä kesästäkin Beaufortinmerellä sekä Kanadan pohjoisessa saaristossa, vaikka tiedämme noiden alueiden olleen ilmastotieteen huippututkijoiden mukaan jäättömiä. Ehkä ne siellä virtuaalimaailman mallinnuksissa sellaisia olivatkin?
Merenpinnan nousu New Yorkissa (Battery)
Presidentin ja monen johtavan demokraattipuolueen poliitikon tuesta huolimatta IPCC:n markkinoima ilmastoparadigma on jo vuosien ajan menettänyt kannattajia Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä ehkä kolmasosa kansasta pitää ihmiskuntaa pääsyyllisenä ilmastonmuutokseen siten. Tuo määrä, joka vielä vajaat 10 vuotta sitten oli liki kaksinkertainen, on vieläkin merkittävä. Se on sitä vain siksi, että amerikkalaisten mediatalojen enemmistö on syystä tai toisesta halunnut tehdä asiasta runsaasti uutisia. Ehkä ne ovat myyneet hyvin. Mutta joku päivä ihmiset vertaavat säätilastoja, ja huomaavat todellisuuden eron IPCC:n luomaan virtuaalimaailmaan. 
Kovin montaa James Hansenin ja Al Goren ennustusten kanssa ristiriitaista säävuotta, jollainen 2013 näyttää olevan, ei tuon kolmasosankaan usko taida kestää. Eikä IPCC:n tuore raporttijulkistus Atlantin takana näytä paljoa auttavan, sillä sen saama julkisuus on ollut vaatimatonta vaikkapa kuuden vuoden takaiseen AR4-raportin julkistamiseen verrattuna. Amerikkalaisilla on lisäksi nyt aivan muita huolia, kuten uutisista olemme kuulleet. Ei siis ihme, että maan tunnetuin ilmastotutkija, professori Richard Lindzen tokaisi tästä viimeisestä raportista:

”Mielestäni IPCC: n raportti on todella laskenut hullunkurisen epäjohdonmukaisuuden tasolle. He julistavat lisääntynyttä luottamusta malleihinsa, vaikka niiden mallien ja havaintojen välinen ero kasvaa.”

Kuvat 1,3,4,5 ja 6 Steven Goddardin Real Science-blogista

Tarkkuuden rajat

HS tutki: Kuva ilmastomuuutoksen riskeistä on taas tarkempi Jos otetaan vaikka se tärkein kysymys, jonka jokainen varmasti ymmärtää: paljonko ilmakehä lämpenee, jos CO2-pitoisuus tuplaantuu? Kuuden vuoden takainen AR4 sanoi: 2 – 4,5 astetta, paras arvio 3°C. … climate sensitivity is likely to be in the range of 2 to 4.5°C with a best estimate of […]