Ei tuloksia
Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.
Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta
Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.
Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset
Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.
Tule mukaan
Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.
Lahjoita Ilmastofoorumille
Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.
Skeptikon käsikirja
Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.
NIPCC:n ilmastoraportti
Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.
Ilmastoskeptikoiden ansiosta...
”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.
Tieteellinen epävarmuus
Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.
Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.
Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.
Le Châtelier ja ilmastonmuutos
Le Châtelier’n periaatteesta olen joskus jotain maininnut tässä blogissani (Linkki). Nyt näkyy WUWT:n nimimerkkikirjoittaja kaivaneen esille vanhan Luboš Motlin nettiartikkelin ja jatkaneen siitä (Linkki). Pohjalla on siis tämä fyysikko Motlin […]
Kummallisia justeerauksia suomalaisten sääasemien mittauksiin
 |
| GHCN-sääasemat kartalla. Asemien mittaushistorian pituus on ilmaistu värein. |
Minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut, josko Suomen historiallisia lämpötilatietoja on sormeiltu. Kiinnostus lähti liikkeelle, kun löysin Steven Goddardin blogista muutama vuosi sitten selvän osoituksen Islannin lämpötilojen merkillisistä muutoksista. Tuossa tapauksessa ja myös kaikissa muissa myöhemmin näkemissäni justeeraustapauksissa menneitä lämpötiloja – yleensä ennen vuotta 1970 koettuja – on poikkeuksetta säädetty alaspäin. No, nyt selvittämiseen tuli mahdollisuus, kun löysin maailmanlaajuisen historiallisen ilmastotiedoston ensimmäisen version (GHCNv1 = Global Historical Climatology Network versio 1), joka on koostettu vuonna 1992 (Vose et al. 1992). Kyseinen tietokanta, jota yleisesti pidetään vähiten manipuloituna – siis lähimpänä raakamittauksia olevana – sisältää yli 6000 eri puolilla maailmaa sijaitsevan sääaseman lämpötila-, sadanta- ja ilmanpainehavainnot aina vuoteen 1990 asti. Valitettavasti versio 1 ei ole enää avoimessa jaossa, eikä sen tietoja enää saa tietokannan ylläpitäjältä. Tuon GHCN-tietokannan nykyinen versio on kolmas , ja monet tutkimuslaitokset käyttävät sen perustietoja omien ilmastoanalyysiensä raakamateriaalina. Mm. Nasan GISSTEMP-sarja perustuu täysin siihen.
Laskin vieressä olevaan kuvaan GHCN:n eri versioiden vuosikeskilämpötilojen erotuksen, ja hämmästyin vielä enemmän. Miten voisi selittää että Helsingin vuoden keskilämpötila ajalla 1880-1960 on 3-versiossa lähes tasan 0,7°C viileämpi kuin 1-versiossa? Ja miksi ero pienenee yhden vuoden aikana saavuttaen nollan vuonna 1962? Minä en tällaiselle versioiden väliselle justeeraukselle keksi hyväksyttävää perustetta.
Samankaltainen lämpötilan jälkikäteinen viileneminen näyttää tapahtuneen sielläkin, joskin adjusteeraaja on osannut panna vähän kohinaa muutoksiin. Sodankylän lämpötiloja on säädetty keskimäärin -0,25°C, mutta osa vuosittaisista säädöistä on hyvin suuria.
Kumulatiivinen nykyarvo: aurinkosähkö vs. ydinvoima
Törmäsin FinSolarin esitykseen aurinkosähkön mahdollisuuksista Suomessa. He jakavat myös hienosti kustannusten arviointiin Excel-tiedostoa, joka laskee sijoituksen “kumulatiivisen nykyarvon”. Heidän tehtävänään on toki markkinoida omaa vaihtoehtoaan joten ei ole yllättävää, että he eivät esitä kysymystä voisiko nykyarvo kenties olla korkeampi, jos sijoitammekin rahat johonkin muuhun vaihtoehtoon. Excel-tiedoston pohjalta on tietenkin helppoa tehdä sama lasku samoin periaattein […]
Verkkouutisten massasukupuutto ruodittuna
Kokoomuksen Verkkouutiset nosti New York Timesin jutun ilmastonmuutoksen aiheuttamasta sukupuutosta esiin otsikolla ”Karu arvio ilmastonmuutoksesta – joka kuudes laji voi kuolla sukupuuttoon”. Aihe on minua kiinnostanut jo ainakin vuosikymmenen, ja olen sitä koskevaa tutkimusta yrittänyt seurata. Mutta varoitan lukijaa heti aluksi, sillä olen tässäkin asiassa patamusta skeptikko.
Ekologi Mark Urbanin Conncecticutin yliopistossa tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa jopa joka kuudennen kasvi- ja eläinlajin sukupuuttoon kuolemisen, kertoo New York Times.
 |
| Verkkouutisten jutun kuvitusta |
Heti ensimmäisessä kappaleessa selviää, että käsitellään postmodernia tutkimustulosta. Näille on tyypillistä epämääräinen vihjailu jostain tulevasta, joka voi/saattaa ehkä tapahtua mahdollisesti, jos jotain muuta kenties tapahtuisi tai sitten ei.
Urban kävi läpi kaikki julkaistut ilmastosukupuuttomallit saadakseen paremman kuvan. Yksittäisten lajien arvioita hän ei kelpuuttanut mukaan saadakseen kokonaisvaltaisemman käsityksen. Lopulta jäljelle jäi 131 tutkimusta, joissa arvioitiin erityyppisiä eläimiä ja kasveja ympäri maapallon.
Sitten selvisi, että kyse on mallinnustyöstä, joka perustuu mallinnuksiin, jotka perustuvat ilmastomallinnuksiin. Kun tiedämme viimeksi mainittujen olleen jokseenkin täysin kyvyttömiä ennustamaan alueellisella tasolla edes menneen ilmaston keskeisiä tekijöitä, ovat niiden pohjalta tehdyt ekologiset mallinnukset tietysti jo lähtökohtaisesti hukassa. Lisäongelmia tuo varsinainen ekologinen mallintaminen, jonka virheistä olen muutamaan otteeseen kirjoittanut. Jokseenkin kaikki ilmastonmuutoksen tuleviksi uhreiksi nostetut ikonit – jääkarhut, jääpingviinit, korallit jne. – voivat lajeina aika hyvin. Itse asiassa ne voivat paremmin tässä muutaman asteen kymmenyksen lämpimämmässä maailmassa verrattuna vaikkapa 1970-lukuun.
Tutkimuksen mukaan sukupuuttojen määrä ei kasva tasaisesti lämpötilan mukana, vaan kiihtyy mitä enemmän se nousee. Urbanin laskelman mukaan esimerkiksi kahden Celsius-asteen nousu aiheutti 5,2 prosentille lajeista sukupuuton, mutta 4,3 asteen lämpötilannousu jopa 16 prosentille. Riskit olivat suurimmat Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa eläville lajeille ja pienimmät pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille lajeille.
 |
| Steelen kirjan kansi |
Urban lienee omassa synteesimallinnuksessaan tukeutunut ns. ilmastokirjekuorimalliin, joka on monessa yhteydessä osoittautunut hyvin huonoksi ennustajaksi. Jos niistä haluaa lukea enemmän, kannattaa tilata vaikkapa Jim Steelen kirjoittama mainio kirja ”Landscapes & Cycles: An Environmentalist’s Journey to Climate Skepticism”, jossa murskataan aika perusteellisesti johtavien kirjekuoriekologien hypoteeseja.
Jään edelleen ihmettelemään sitä, miten nykyiset eliölajimme selvisivät noin 7000 – 8000 vuotta sitten olleen holoseenioptimin (paikallisesti) useita asteita lämpimämmästä ilmastosta. Tai miten ne selvisivät edellisestä interglasiaalista, joka jääkairausnäytteiden mukaan oli 2 -3 astetta holoseenia lämpimämpi? Jokin tässä ei täsmää!
Osa asiantuntijoista pitää Urbanin arviota jopa maltillisena. Arizonan yliopiston evoluutiobiologi John J. Wiensin mukaan lajeja voi hävitä aivan hyvin jopa kaksi tai kolme kertaa enemmän. Urbanin mukaankin kyse ei ole lopullisesta tuloksesta, vaan yhteenvedosta parhaasta tällä hetkellä saatavilla olevasta tiedosta.
Minä en osaa tulkita evoluutiobiologi Wiensin kommenttia muuten, kuin epäilen hänen huutavan lisää tutkimusrahaa mahdollisesti vieläkin hurjempia tuloksia antaville ilmastoekologisille mallinnustutkimuksilleen.
Näiden ilmastoekologisten tutkimusten paniikkinappulan uskottavuutta lisäisi monikin asia. Mutta yksi olisi yli muiden. Jos jostain löytyisi se ensimmäinen laji, jonka sukupuutto kyettäisiin osoittamaan ilmaston lämpenemisen aiheuttamaksi. Ehkä sellainen täytyy keksiä? Minä olen sellaista koettanut löytää, vaan turhaa on ollut työni. Jospa yhdyn Bob Tisdalen toivomukseen, että tuo laji olisi tiederahoitusiilimato (latinankielinen nimi Hirudo wiensis), joka imee verovaroja järjettömiin tutkimuksiin, jotka luottavat ilmastomalleihin, jotka eivät kykene simuloimaan sen paremmin mennyttä kuin tulevaakaan ilmastoa.
Lopuksi vielä Verkkouutisille vinkki. Koettakaan löytää Sannia osaavampi toimittaja ilmasto- ja ekologiajuttuihin.