Ei tuloksia

Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.

Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.

Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset

Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Lue lisää ilmastopolitiikan seurauksista

Tule mukaan

Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.

Liity jäseneksi

Lahjoita Ilmastofoorumille

Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.

Tee lahjoitus tästä

Skeptikon käsikirja

Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.

Lataa käsikirjat

NIPCC:n ilmastoraportti

Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.

Lataa raportti

Ilmastoskeptikoiden ansiosta...

”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.

Lue lisää

Tieteellinen epävarmuus

Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.

Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.

Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.

Ilmastotiede
Ilmastomallien virheet
Yleiset harhaluulot

Havukka-aholta Dublinin panikoijille

Olen ajoittain kritisoinut melko kovasti poliitikkoja ja mediaa ilmastopanikoinnin lietsomisesta. Se nimittäin ahdistaa herkimpiä ihmisiä, joita minunkin kaltaisella punaniskalla on lähipiirissä. Varmaankin kaikilla on?

Katsokaapa nyt alla olevaa kuvaa, joka otettiin viikko sitten Irlannin Dublinissa.

Kuvassa on yli 100 ahdistunutta ihmistä, jotka ehkä pelkäävät paistuvansa joskus ilmastonmuutoksen seurauksena. He protestoivat hallituksensa ”toimettomuutta” ilmastokaaoksen edessä. Turhautumisensa he osoittavat hautaamalla päänsä Dublinin rantahiekkaan. Kysehän on primitiivireaktiosta, johon olen kuullut strutsien joskus pystyvän, vaikkakaan en väittämän todenperäisyydestä mene valalle. Mutta ihmiset ihan todistettavasti tuollaiseen pystyvät ja johdetun joukkoajattelun avulla ilmeisesti.

Minua ihmisten ahdistus säälittää. Kun en voi heitä täältä kylmemmästä Pohjolasta juuri lohduttaa, päätin hakea KNMI Explorer -palvelusta Dublinin sääaseman aikasarjan, ja katsoa, paljonko noilla ressukoilla on aikaa, ennenkuin ilmastonmuutoksen riivaama sää heidät saa niin ahtaalle, että uimarannalle ei ole enää asiaa. Graafi siitä on alla.

Oikeastaan hämmästyin tulosta. Dublin ei näytäkään olevan paistumassa? Vuoden keskilämpötilan liukuva keskiarvo 20 vuoden jaksoissa näyttää asteen kymmenesosan tarkkuudella samaa tulosta 1870-luvun alussa ja nyt. Jos noilla laskennallisilla ilmastoarvoilla lämpenemistä mitataan, ei Dublin näyttäisi lämmenneen ollenkaan vuosista 1855 – 1874 vuosiin 1995 – 2014.


En ole säätötekniikkaan erikoistunut insinööri – vaikka erilaisia asioita olen koettanutkin säätää – joten seuraava saattaa kuulostaa hölmöltä. Voisin mennä heti ostamaan sellaisen termostaatin, joka pitää 160 vuoden ajan automaattisesti kokonaisen kaupungin keskilämpötilan ± 1,4 asteen rajoissa, ja pienestä alkuhäiriöstä huolimatta korjaa sen alkuperäiseen arvoonsa hyvin määrätietoisesti. Viimeisen 65 vuoden aikana tuo 20 vuoden liukuva keskiarvo on vaihdellut vain rajoissa ±0,25 astetta.

Tämä säätöhomma siis tehdään hurjavauhtisella avaruusmatkalla, jolla vuosittain lähenemme alati omien sykliensä mukaisesti muuttuvaa aurinkoa ja siitä loittonemme. Ja lisäksi kaikki muut taivaankappaleet aiheuttavat muutoksia matkareittiimme. Kiertoradan ja sen mukana vaihtelevan säteilyn lisäksi merivirrat, jäätiköt, pilvet, kosteus, ilmanpaine, aerosolit, muut ja vielä tuntemattomat tekijät yrittävät milloin mitenkin horjuttaa lämpötilaa suuntaan ja toiseen. Eikä tietysti voi vähätellä ihmiskunnan yrityksiä horjuttaa lämpötilan vakautta ja vaikeuttaa termostaatin työtä.

En jatka enempää, mutta kyllä Havukka-ahon ajattelijalla olisi ihmeteltävää tässä ilmastonmuutoksen riivaamassa maailmassa. Mutta jos riittävästi Guinnesia kurkkuunsa kaataisi, voisi tietysti hänellekin tulla strutsimainen fiilis?

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa – osa 2

Jatketaanpa Hesarin eilisen ilmastonmuutoskimaran ruotimista osalla 2. Ensimmäisen osan voit käydä lukaisemassa täällä.

Jääkarhun ruokavaliomuutos ilmastonmuutoksen todisteena

Toimittaja Antti Berg oli laatinut toisenkin artikkelin otsikolla ”Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle”. Tuossa jutussa otsikkoa perustellaan jääkarhujen ja harmaakarhujen käytöksellä.
Jääkarhu delfiininraadolla 23.4.2014 Huippuvuorilla
Bergin kirjoitelma on suoraan sanottuna huono. Siksi jouduin vähän kaivamaan tietoja, jotta todelliset asiayhteydet selviävät lukijoille. Berg viittaa jutussaan uutistoimisto AFP:n kirjoitukseen, mutta minä kävin hakemassa sen perustana olleen tutkimusraportin, josta jääkarhujen ravintoasiaa koskevien kommenttieni tiedot ja kuvat ovat. Bergin teksti on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun kommenttini ovat normaalitekstillä.

Norjalaistutkijat ovat havainneet jääkarhujen alkaneen syödä delfiinejä, kertoi uutistoimisto AFP kesäkuussa.

Hmm… Vai ”ovat havainneet … alkaneen syödä”. Jääkarhut ovat ihan vakiintuneen tutkimuskirjallisuuden mukaan syöneet seitsemää eri valaslajia, joista aktiivisesti metsästäen kahta – maitovalasta ja sarvivalasta.  Tässä tapauksessa ei ollut kyse em. lajeista vaan valkokuonodelfiineistä.

Tutkijoiden mukaan todennäköinen syy ruokavalion muutokseen on ilmastonmuutos, joka on vienyt delfiinit sulien vesien myötä yhä pohjoisemmas.

Jostain kummallisesta syystä minä en löytänyt moista ruokavalion muutoslausuntoa tutkimusraportista. Sen on siksi täytynyt syntyä toimittaja Bergin tajunnassa tai HS:n toimituksessa. Katsotaanpa tarkemmin, mitä tutkijat oikeasti sanoivat. Ensinnäkin he toteavat Huippuvuorten kuuluvan valkokuonodelfiinien levinneisyysalueeseen, joskaan näin pohjoisesta ei ole tehty havaintoja lajista huhtikuussa, koska yleensä alue on merijään peittämä ko. vuodenaikaan.

Mitä siis tapahtui? Tutkijoiden antama havaintokartta lajista vuosina 2002 – 2013 on vieressä. Olen siihen merkinnyt X-merkillä puheena olevan havaintopaikan. Alue siis on delfiinien normaalia levinneisyysaluetta, joskin niistä tuolla alueella tehdään havaintoja vasta jään sulettua, mikä normaalisti tapahtuu toukokuun loppupuolella. Se johtuu siitä, että havainnot tehdään turistilaivoilta, jotka eivät aja vahvan ajo- tai kiintojään alueilla. Havaintojen puute ei siis johdu siitä ettei delfiineitä alueella olisi jo huhtikuussa, vaan siitä, että alueella ei ole havaitsijoita tuohon aikaan.

Vuonna 2014 kyseinen vuono oli tutkijoiden mukaan jonkin aikaa jäätön jo huhtikuussa. Delfiinit saapuivat läheiseltä ajojääalueelta ehkä vähän tavanomaista aiemmin – emme tiedä – ja jäivät ansaan nopeasti muodostuneen 20 cm vahvan kiintojääkannen alle. Ne kykenivät pitämään pientä hengitysaukkoa jääkannessa ainakin jonkin aikaa mutta joko menehtyivät tai joutuivat aukossa jääkarhun saaliiksi elävinä. Sitten nälkäinen jääkarhu aloitti aterioinnin.

Ensimmäisen kerran norjalaistutkijat havaitsivat ilmiön huhtikuussa 2014.

Jääkarhu syö valkokuonodelfiiniä
Niin havaitsivat. Todettakoon aluksi, että ensimmäinen kerta on tutkimusraporttien valossa toistaiseksi myös ainoa kerta. Mistähän syystä ensimmäisen kerran? Johtuisiko se siitä, että tuolla tiettömällä ja vaikeakulkuisella alueella on ollut kohtalaisen vähän tutkijoita menneinä vuosikymmeninä? Aivan erityisen vähän heitä on ollut lentelemässä helikopterilla kuten tässä tapauksessa. Sen sijaan havaintoja ilmeisesti kiintojääkannen alle menehtyneistä valkokuonodelfiineistä ja muista valaista on tehty jo 1970-luvulla, jolloin helikopterit Yhdysvaltain ja Kanadan puolella tulivat havaintokäyttöön. Raportteja on paljon myös siitä, että jääkarhut ovat olleet pienten valaiden raatoja syömässä. Olisiko siinä jotain ihmeellistä, jos nälkäinen jääkarhu söisi mahdollisuuden tullessa myös valkokuonodelfiinin? Osaisiko se erottaa delfiinin vaikka nuoresta maitovalaasta? Minä pitäisin ihmeenä, jos se ei käyttäisi mahdollisuutta. Nälkäinen jääkarhu muuten syö mielellään myös vieläkin eteläisempiä lajeja, mm. ihmisiä, jos vain sattuu kiinni saamaan.

Kun toimittaja Berg linkitti tuon mielestäni aika normaalilta kuulostavan tarinan ilmastonmuutokseen, katsotaan vielä tuon havaintoalueen huhtikuun ilman lämpötilaa. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut muutaman kymmenen kilometrin päässä havaintopaikasta olevan Ny-Ålesundin kylän sääaseman huhtikuun keskilämmöt viimeisen 20 vuoden ajalta. Huhtikuiden välinen vaihtelu on melko suurta, kuten on yleensäkin pohjoisilla alueilla, mutta kovin kummallista lämpötilan muutosta en ainakaan tuon jakson sisällä näe.

Mitä siis opimme toimittaja Bergin delfiinejä ja jääkarhua koskevasta jutusta: Norjalaiset tutkijat näkivät alueelle tyypillisen saalistajan syövän alueelle tyypillistä raatoa ajankohtaan nähden keskimääräisessä lämpötilassa, kun olivat sattuneet pääsemään helikopterilennolle, mutta siitä huolimatta on ilmastonmuutos. Jeps.

Jääkarhun ja harmaakarhun risteytymä

Toisessa esimerkissään toimittaja Berg yrittää todistaa jääkarhujen ja harmaakarhujen risteytymien kertovan ilmastonmuutoksesta.
Ilmastonmuutos on lisännyt eläinten liikkumista uusille alueille, mikä on mahdollistanut geneettisesti samankaltaisten lajien lisääntymisen keskenään. Niiden jälkeläisiä kutsutaan lajiristeymiksi tai hybrideiksi.


”On pikemminkin säännönmukaista kuin poikkeuksellista, että ilmaston muutoksen aiheuttama eliöiden kohtaaminen saa aikaan geneettistä vaihtoa”, kertoi Georgian yliopiston genetiikan professori Michael Arnold tiedelehti Scientific Americanille.

Esimerkiksi vuonna 2010 Luoteis-Kanadassa inuiittimetsästäjä ampui karhun, jota aluksi luultiin harmaakarhun ja jääkarhun risteytykseksi. Myöhemmin paljastui, että karhun emo oli jääkarhun ja harmaakarhun poikanen ja isä taas harmaakarhu.

Nonniin, aloitetaan taas faktoista. Hain Wikipediasta sekä jääkarhun että harmaakarhun levinneisyysalueet, jotka ovat alla olevassa kuvassa.

Kuvasta selviää, että niillä on yhteistä levinneisyysaluetta reilusti yli 3500 kilometrin pituisella kaistaleella Jäämeren tuntumassa. Tuolla alueella asustelee ainakin 10 000 jääkarhua ja luultavasti muutamia tuhansia harmaakarhuja. Niiden kohtaaminen ei vaadi minkäänlaista ilmastonmuutosta.

Lajit muuten ovat kohtalaisen läheistä sukua toisilleen – ehkä jopa läheisempää kuin vaikkapa Homo sapiensin jäsenet neandertalilaisille ihmisille, joiden kanssa olemme tuoreiden tutkimustulosten mukaan risteytyneet.

Muistelen itse 1970-luvulla, kun jouduin varusmiespalveluksen aikana tykistöleirille pohjoiseen kuudeksi viikoksi. Siellä jänkhällä ei paljoa muuta elävää näkynyt kuin mäkäröitä läiskiviä sotilaita ja välillä poroja. Kyllä me tuohon aikaan hormonipökkyrässä olleet nuoret miehet aloimme jo kolmannen leiriviikon jälkeen arvostella vaatimien ulkonäköä erityisesti peräpään osalta. Minä en tuon muistelun valossa hirveästi ihmettele, jos hormonien riivaama yksinäinen 500-kiloinen harmaakarhu-uros lajinsa levinneisyysalueen pohjoisreunassa juoksee 200-kiloisen jääkarhunaaraan kiinni ja panee sen tiineeksi. Mielestäni siihen ei tarvita edes päätä sekoittavaa helleaaltoa saati muutaman asteen kymmenyksen ilmastonmuutosta.

Miksi toimittaja Antti Berg ei viitsinyt tarkistaa karhulajien levinneisyysalueita, on minulle arvoitus. Aikaa minä siihen käytin reilun minuutin. Ehkä Bergin ei tarvitse tarkistaa faktoja, koska ”tiukat faktat” asuvat HS:n lasipalatsin penaaleissa, ja meidän rahvaan on ne syytä omaksua?

Kalat muuttavat

Tämäkin bloggaus menee liian pitkäksi, mutta lyhyesti vielä kolmannesta artikkelista muutama yksityiskohta. Tuon artikkelin otsikolla ”Ilmastonmuutos pakottaa kalat muuttamaan viileämpiin vesiin” on kirjoittanut ulkomaantoimittaja Aishi Zidan.

Hiilidioksidipäästöt ovat johtaneet muun muassa merten happamoitumiseen, lämpenemiseen sekä merenpinnan nousuun. Tämä kehitys jatkuu vielä pitkään, vaikka päästöjä vähennettäisiin. Jos päästöjä ei vähennetä, muutokset ovat kuitenkin entistä dramaattisempia.

Hmmm… Tiettävästi meriveden pH-arvo on edelleen tukevasti emäksisen puolella, eikä näköpiirissä ole mitään sellaista, joka saisi sen muuttumaan happamaksi.
En nyt päästä tämän bloggauksen kommenttiketjua ryöpsähtämään jälleen kerran jankkaamiseksi merten lämpenemisestä tai merenpinnan noususta. Totean vain, että merten pintakerrosten lämpötilat vaihtelevat sekä ajallisesti että alueellisesti niin vuodenkierron kuin noin 1000-vuotta kestävän termohaliinikierron mukaisesti. Kyllä tällä on vaikutus kaloihin ja merinisäkkäisiin, kuten on aina ollut. Täytyykin pohtia bloggausta vaikkapa aiheesta ”Kalojen pakolaisuus merenpinnan nousun seurauksena”.
Muutokset pakottavat useita meressä eläviä kalalajeja ja merinisäkkäitä muuttamaan jopa 400 kilometrin matkoja vuosikymmenessä.

Lentokala muuttaa pakoon merenpinnan nousua

Jestas. Minä luulin, että lukemattomien merenelävien ja lintujen ihan vuosittain tapahtuvat vaellukset – usein paljon pidemmät kuin 400 kilometriä – olisivat olleet yksi luonnonihme. Panin viereen itse valitsemani kuvan, joka olisi sopinut Zidanin jutun kuvitukseksi.

Tämä tuottaa vaikeuksia esimerkiksi kalastajille. Muutoksilla merissä voi tutkijoiden mukaan olla vakavat vaikutukset sadoille miljoonille ihmisille. Vaikutukset tulevat näkymään esimerkiksi ruokaturvallisuudessa ja turismissa.

Sanoisinpa, että todelliset ongelmat ovat syntyneet aivan muista syistä. Ehkä ylikalastus – siis kantojen todellinen ihmisperäinen alasajo – olisi niistä tärkein. Mitättömän pienellä – asteen sadasosissa mitattavalla – lämpenemisellä ei ole asiaan mitään vaikutusta. Tuo lämpeneminen on murto-osia normaalista kausivaihtelusta ja vuosikymmenien aikana tapahtuvista luonnollisista muutoksista.
Tutkijat muistuttavat, että meret hillitsevät ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta samalla ne kärsivät itse muutoksista. Meret imevät nimittäin hiilidioksidia ja lämpöä.

Nojuu, merten lämpökapasiteetti on tietysti valtava verrattuna ilmakehään. Sitähän tuolla ehkä tarkoitetaan. Mutta muuten kyllä Zidan vetää mutkat suoriksi. Nimittäin meret ovat kuitenkin se ensisijainen lämmön lähde ilmakehälle. Nyt ei jaksa enempää, tämä on niin kamalaa….
————————————–
En entuudestaan tiennyt noiden neljän jutun toimittajista (Antti Berg, Johanna Junttila ja Aishi Zidan) mitään liittyen ilmastoon tai edes laajemmin ympäristöön. Kirjoituksista päätellen ko. aihepiirit eivät ole heille tuttuja eivätkä edes innostavia. Jutut oli kirjoitettu nopeasti ja huolimattomasti. Minulle jäi vaikutelma, että ne olisi kirjoitettu pakosta tai käskystä. Tätä vaikutelmaa vahvistaa se, että ne julkaistiin eilen aamulla kahdeksan minuutin aikaikkunassa. Oliko jollakulla heidän toimituksellisella esimiehellään tulostavoitteena saada ulos määrätty määrä ilmastonmuutospropagandaa, jää arvailujen varaan.

Jutuista ylivoimaisesti ponnettomin oli viimeksi ruotimani Aishi Zidanin juttu. Hän on kuitenkin tästä joukosta ainoa, jota olen josssain vaiheessa seurannut toisessa yhteydessä. Vaikka en Zidanin muuttokalajutusta pitänytkään, hänellä on ansionsa muissa yhteyksissä. Toivottavasti muillakin toimittajilla on. Muuten asettaisin palkanmaksun järkevyyden kyseenalaiseksi.

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa – osa 1

Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut linkkeineen alle.

Kuvassa Malen kaupunki. Hesarin ”tiukka fakta”-jutun kuvitusta
Katsotaanpa järjestyksessä, minkälaista faktaa niistä löytyy, vai meneekö lehti jälleen kerran tämän aiheen käsittelyssä fiktion puolelle.

Aloitetaan ensimmäisestä, jonka alussa HS lupasi selvittää viisi keskeistä kysymystä ilmastonmuutoksesta. Lähteinä on haastateltu muun muassa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalasta, Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajaa Mikael Hildeniä ja VTT:n erikoistutkijaa Laura Sokkaa.  Jutun lainaukset ovat sisennettynä ja kursiivilla, ja minun kommenttini normaalitekstinä.

1.       Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan, ja miten nopeasta ilmiöstä on kyse?

Ilmastonmuutos voidaan jakaa kahdeksi eri ilmiöksi. Yhtäältä puhutaan luontaisesta ilmastonmuutoksesta, johon kuuluvat esimerkiksi jääkaudet. Niiden vaihtelu on tapahtunut kymmenissätuhansissa vuosissa. Toisaalta tutkitaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Sillä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, ilokaasun ja otsonikerrosta syöviä kaasujen, aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Näitä kaasuja on syntynyt huomattavasti enemmän 1800-luvun jälkeen.

Johan alkoi ensimmäinen ”tiukka fakta” kattavalla selvityksellä! Minua jäi askarruttamaan, miten ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos erotetaan luonnollisesta. Ehkä se selviää jatkossa?

Usein ilmastonmuutos viittaa ihmisen toimista riippuvaan muutokseen, jonka aikaväliä mitataan kymmenissä ja sadoissa vuosissa. Vaikka ihmisen aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin estämään välittömästi, jo aikaansaatu kehitys jatkuisi pitkään.

Hmmm… Miksei toimittaja viitsinyt kysyä, kuinka pitkään kehitys jatkuisi, tai milloin näemme ihmisperäisen ilmastonmuutoksen (AGW) ensimmäiset vaikutukset? Tänä kesänäkö, 10 vuoden päästä vai ensi vuosisadalla, jolloin emme taida olla katselemassa asiaa? Löysää journalismia oli tämä 1. ”tiukka fakta”.

2. Mistä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista voidaan olla varmoja? Entä epävarmoja?



Ilmastonmuutosta on tutkittu runsaasti. Merkittävimpiä todistuksia ilmastonmuutoksesta ovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit, joista viimeisimmässä on käyty läpi 9000 tutkimusta. Sen mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmisen vaikutus on suurin syy ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mukaan varmoja voidaan olla siitä, että keskimääräiset sääolosuhteet muuttuvat.

Nyt alkavat näkyä Petteri Taalaksen käyttämät tyypilliset argumentointivirheet. Eiväthän raportit voi olla todisteita geofysikaalisista ilmiöistä. Sitä ne eivät voi olla, vaikka kuinka suuri luku tutkimuksia olisi käyty jollain tavalla selektiivisesti läpi, ja varsinkaan silloin, kun mainitun ”äärimmäisen todennäköisyyden” laskentaperusteita ei ole IPCC:n raporteissa valotettu falsifioitavalla tavalla. Todiste ei myöskään ole asiantuntijoiden ”varmuus” siitä, että muutos joskus tapahtuu. Tuollaiset perustelut eivät minulle kelpaa fysiikassa, mutta jossain uskontotieteiden puolella ne ehkä olisivat ymmärrettäviä.

Muun muassa sään ääri-ilmiöt sekä helleaallot, tulvimista aiheuttavat sateet ja kuivuus ovat lisääntyneet.

Tämähän oli kummallinen väite, joskin tavalliseen tapaan se esitettiin ilman viitettä dataan, joka todistaisi asian. Siitä huolimatta, että asiaa on tutkittu viime aikoina paljon, moisia muutoksia ei ole kyetty linkittämään ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Kaikki nuo ilmiöt toki kuuluvat ihan ilmastolliseen tai oikeammin sanottuna sään ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun, mutta niiden lisääntyminen ei ole ollenkaan selvää vaikkapa IPCC:n raporttien kertomana. Jotenkin tässä tulee ambivalentti olo, kun AGW- ilmastonmuutos ilmeisesti aiheuttaa sateita ja kuivuutta, tuulta ja tyyntä, kylmiä jaksoja helleaaltoja jne. Ettei nyt olisi sekoitettu ihan luonnollista vaihtelua johonkin poliittisten tarkoitusperien avulla keksittyyn. No, en voi tästä aiheesta jatkaa enempää, mutta lisää alan tutkijoiden pohdinnoista löytyy vaikkapa tästä Nature-tiedejulkaisun artikkelista.

Myös valtamerten pinta on jo kohonnut ja pohjoinen merijää pienentynyt.

Jestas sentään, vai on valtameren pinta kohonnut! En halua järkyttää tämän jutun kirjoittanutta toimittaja Antti Bergiä, mutta totean silti valtameren pinnan kohonneen koko Veiksel-jääkauden päättymisen jälkeisen ajan – välillä voimakkaasti ja välillä hitaammin – mutta viimeisten tuhansien vuosien aikana nousuvauhti on hiipunut hitaaksi ryöminnäksi vauhdilla 0 – 2 mm/vuosi. Siitä huolimatta käyn viikoittain kalareissulla tarkistamassa, josko Ilmatieteen laitoksen ennustama metrin merenpinnan nousu olisi jo alkanut.

Tämän ”faktan” lähteeksi epäilin jo aiemmin Petteri Taalasta. Epäilykseni vahvistuu, sillä yleensä Taalas ei ole muistanut, että pohjoisen napa-alueen lisäksi maapallolla on myös eteläinen napa-alue, jonka merijääpeite on yleensä isompi ja heijastusvaikutukseltaan merkittävämpi pohjoiseen verrattuna. Ja tuon eteläisen merijään pinta-ala on vastoin ilmastomallinnusten tuloksia ollut kasvussa koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian ajan. Ja pohjoisen merijään pinta-alakin on lopettanut ainakin toistaiseksi pienenemisen, sillä tänään tarkistamani datan mukaan sitä on noin saman verran kuin 11 vuotta sitten vastaavaan aikaan vuodesta. Ehkä Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalla ei ole ollut aikaa lukea dataa virkakiireiden lomassa? Sen toki ymmärrän, mutta että toimittaja Bergillä ei ole ollut aikaa selvittää juttuunsa liittyviä faktoja, on erikoisempi asia.

Epävarmuus koskee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä ja miten lämpeneminen täsmälleen vaikuttaa paikallisesti.

Aivan, tästä olen samaa mieltä. Epävarmuutta on jopa muutoksen merkistä, joskaan tuota epävarmuutta ei ole havaittavissa vaikkapa niistä perusteista, jotka Ilmatieteen laitos on antanut maakuntahallinnoille asiaa koskien.  Mielestäni olisi luottamusta ennusteisiin lisäävää, jos Ilmatieteen laitos antaisi muutaman lyhyemmän ajan ilmastonmuutosennusteen – yhden vaikkapa ensi kesään ja toisen vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ulottuvan – jotta voisimme empiirisiin havaintoihin perustuen verrata ilmastopolitiikkamme perusteita.

Etenkin pariakymmentä vuotta pidemmissä ennusteissa on useita kehityskulkuja, joita IPCC on kartoittanut.

Näinhän asia ei ole ollenkaan. IPCC:n eri ilmastomallintajilta tilaamat kehityskulut kattavat sekä menneisyyden, lähitulevaisuuden että ensi vuosisadan vaihtumisen. Jostain syystä ilmastopoliitikot ja tiedotusvälineet vain eivät halua kertoa rahvaalle lyhyemmän ajan ennusteita. Siihen on saattanut vaikuttaa se, että nuo ennusteet tai mallinnustulokset ovat menneet melko lailla metsään jo tähän mennessä.

Tämä 2. ”tiukka fakta” ei minua vakuuttanut.


3. Mitkä ovat ilmastonmuutoksen kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia maailmanlaajuisesti?


Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa varsinkin lähempänä päiväntasaajaa olevaan maataloustuotantoon. Kuivuus ja tulvat vaikeuttavat alati kasvavan maailman väestön ruokkimista.

Tottakai kuivuus ja tulvat aiheuttavat paikallisia katoja. Niin ne ovat tehneet koko maanviljelyksen historian ajan. Ensimmäisiä todistuksia tästä löytyy Mesopotamian varhaisista kirjoituksista ja vaikkapa raamatussa kerrotuista Egyptin kymmenestä vitsauksesta. Ehkä professori Hilden unohti heinäsirkat ja rakeet tästä kommentistaan?

Tosiasia kuitenkin on se, että viime vuosikymmenien pienestä lämpenemisestä (+0,6 °C  ±0,2) huolimatta sadot kaikkialla – myös päiväntasaajan tuntumassa – ovat kasvaneet valtavasti tuotantotilastojen mukaan. Jokseenkin samalla maatalouteen otetulla pinta-alalla kykenemme nykyisin ruokkimaan ja muutenkin huolehtimaan suhteellisesti paremmin viisinkertaisen väestömäärän verrattuna aikaan 100 vuotta sitten. Jos tämä fakta ei riitä todisteeksi pienen lämpenemisen siunauksesta tai edes haitattomuudesta, ihmettelen, mikä riittäisi?

Merenpinnan kohoaminen muokkaa saaria, valtioita ja isoja kaupunkeja. Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat lisätä pakolaisten määrää entisestään, ja se heijastuu maailman muille alueille.

Missä ne YK:n jo viime vuosikymmenelle ennustamat 50 miljoonaa ilmastopakolaista ovat? Entä ne katoavat saarivaltiot, joiden maapinta-ala on tuoreen tutkimuksen mukaan viime vuosikymmeninä kasvanut, ja jotka rakentavat vesirajaan uusia lentokenttiä ilmastonmuutosturisteille? Mitä muita heijastusvaikutuksia tällä asialla on meille ollut sen lisäksi, että olemme heittäneet kehitysapuvaroja Kankkulan kaivoon noihin saarivaltioihin?

Myönteiset vaikutukset keskittyvät esimerkiksi pohjoisen maihin, kuten Kanadaan, Pohjoismaihin ja Venäjään. Niissä muun muassa kasvukausi pitenee, mikä puolestaan edesauttaa maatalouden tuotantoa. Kasvavat sademäärät myös lisäävät saatavilla olevan vesienergian määrää.

Niinpä varmaan, jostauolla ollut lämpeneminen jatkuisi, ja josse toisi lisää sadantaa sinne, missä on vesivoimalaitoksia.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutos on kuitenkin kielteinen ilmiö, sillä sen kielteiset vaikutukset koskevat valtaosaa ihmiskunnasta.

Tätäkin asiaa on tutkittu perustuen moninkertaisiin mallinnuksiin, joista empiriaa ei löydy missään virhepotenssissa. Toisien mallinnusten mukaan on kuten Hesarin jutussa kerrotaan, mutta toisien mukaan parin asteen lämpeneminen olisi nettohyödyllistä koko ihmiskunnalle. Olipa miten vaan, molemmat ovat puhtaita arvauksia, missä lajissa emme ole yhtään pääjohtaja Taalasta, professori Hildeniä tai erikoistutkija Sokkaa huonompia.

”Tiukalla faktalla” numero 3 ei siis ollut enempää arvoa kuin jokamiehen arvauksella.

4. Miten ilmastonmuutosta voi hillitä?



Valtioiden kesken ilmastonmuutosta yritetään hillitä ilmastoneuvotteluissa. Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 tavoitteena on solmia uusi, kaikkia maita sitova kansainvälinen ilmastosopimus. Tärkein keino päästöjen vähentämiseksi on fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja hiilen, käytön korvaaminen kasvihuonekaasujen osalta vähäpäästöisillä energialähteillä eli uusiutuvalla energialla tai ydinvoimalla.

Ollaanpa nyt realisteja hetki kaikki. Pariisin ilmastokokouksen sitovuus- tai päästövähennystavoitteet eivät tule toteutumaan, sillä Kiina, Yhdysvallat, Intia ja suurin osa muista Euroopan ulkopuolisista maista eivät niihin sitoudu. Maailma on jo kokeillut yhtä vastaavaa sopimusjärjestelmää – Kioton protokollaa – jonka mukaisilla toimilla ei ole havaittu muita vaikutuksia, kuin eurooppalaisen teollisuuden ja työpaikkojen valuminen eniten kivihiiltä polttaviin maihin. Sitä kutsutaan hiilivuodoksi.

Em. mailla Yhdysvaltoja lukuun ottamatta on kolme hyvää syytä, miksi ne eivät lähiaikoina rakenna energiaturvallisuuttaan uusiutuvien energiamuotojen tai ydinvoiman varaan. Nimittäin ensin mainittuun niillä ei ole varaa, koska ns. uusiutuvat ovat nykyisellä kehitysasteellaan liian kalliita jopa länsimaille. Nykyisin käytössä olevaa ydinvoimaa noihin maihin ei voida turvallisuussyistä myydä. Kolmanneksi noiden maiden ensisijainen ongelma on loputon köyhyys, jonka poistaminen vaatii halvimpia mahdollisia ja nopeasti käyttöön otettavia energiaratkaisuja, joiden raaka-aineet löytyvät paikanpäältä. Jäljelle jää oikeastaan kivihiili eri muodoissaan. Joillekin onnekkaille maakaasu tai öljy käyvät myös. Onnettomimmat jäävät polttamaan risuja tai karjanlantaa.

Lisäksi ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä erilaisin teknisin keinoin sekä energian kulutusta vähentämällä. Esimerkiksi sähköautoilla voidaan vähentää liikenteen päästöjä.

Ehkä voimme niin tehdä kaikkein rikkaimmissa länsimaissa, jolloin vaikutus vaikkapa CO2-päästöihin jää marginaaliseksi. Nykyisiin sähköautoihin tai muihinkaan markkinaehtoisesti täysin kilpailukyvyttömiin ”vihreisiin” vaihtoehtoihin ei köyhemmillä kuitenkaan ole varaa. Joudumme odottamaan teknologisia läpimurtoja energian varastoinnissa ja monissa muissa asioissa.

”Tiukka fakta” 4 jäi minulle vielä imaginaarisemmaksi kuin kotimaisten vihreiden energiaremonttialoite, ja se on kuulkaapas paljon.

5. Jos ilmastonmuutosta ei voida kaikilta osin hillitä, miten siihen pitäisi sopeutua?


Ilmastonmuutokseen on joka tapauksessa sopeuduttava, sillä esimerkiksi ääri-ilmiöistä ei päästä eroon. Veden säännöstelyä ja energiatehokkuutta olisi asiantuntijoiden mukaan kehitettävä ja esimerkiksi varauduttava rannikkoalueiden tulviin rakentamalla torjuntatorneja tai varastoaltaita.

Emme varmasti saa niskalenkkiä luonnosta, joka meitä välillä hyvinkin vaihtelevalla säällä koettelee. Sanoisin kuitenkin, että varastoaltaiden ja minulle täysin tuntemattoman torjuntatorniteknologian rakentamisen sijaan kannattaisi välttää kaavoittamista ja rakentamista ikiaikaisille tulvaherkille alueille. 

Energiatehokkuutta toki kannattaa edistää, joskin siinäkin olen markkinaehtoisuuden kannalla. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat tehdä kannaltaan järkeviä ratkaisuja ilman holhousta.

Myös esimerkiksi sääpalvelujen merkitys kasvaa, kun pyritään ennakoimaan poikkeuksellisia sääilmiöitä. Ylipäätään ilmastonmuutosta koskevien ratkaisujen olisi oltava edullisia ja joustavia, sillä niitä tarvitaan ennen kaikkea kehitysmaissa, joilla ei ole varaa rakentaa kalliita rakennelmia tai järjestelmiä.

Sääpalvelujen merkitys kasvaa ilmastonmuutoksesta huolimatta. Niillä on ennustekykyisinä oma tärkeä vaikutuksensa siihen, miten yhteisöt valmistautuvat luonnonilmiöihin. Olisikin hienoa, jos ihan tavallisen viiden vuorokauden sääennusteen luotettavuus kasvaisi tai saisimme kolikonheittoa paremman ennusteen 10 vuorokauden päähän. Olen siitäkin samaa mieltä, että nimenomaan kehitysmaissa on suurimmat tarpeet tälle kehitykselle.

Tässä ”tiukkojen faktojen” jutussa kuitenkin puhuttiin ilmastosta. Kun ymmärrän sääpalvelujen kehittämistarpeen, toki ymmärrän myös pidemmälle luotaavien ilmastopalvelujen tarpeen. Mutta valitettavasti en ole nähnyt niiden edistyneen juuri ollenkaan ennustekyvyssä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minulta on mennyt ohi vaikkapa Ilmatieteen laitoksen ennusteet Suomen ilmastosta 2015, 2020 ja 2025. Eikös tällaisille ennusteille olisi tarvetta, kun ministeritasoltakin kerrotaan ilmastonmuutoksen olevan suurin meitä kohtaava akuutti haaste? Täytyyhän tuolle väittämälle olla todella lujat perusteet?

Viidestä ”tiukasta faktasta” löysin sentään pari asiaa, joista olen samaa mieltä edes sinnepäin. Valitettavasti niistä huolimatta kokonaisarvosana on silti heikko. Faktojen osalta se jää viismiinuksen kohdalle ja journalismin osalta on pakko antaa hylätty. Ongelmana jälkimmäisessä oli se, että toimittaja Berg joko ei osaa tehdä kovia kysymyksiä tai jättää ne poliittisista syistä tekemättä. Molemmissa tapauksissa pohtisin palkanmaksukysymyksiä, jos olisin johtajana HS:ssa.
Tämä ensimmäisen HS:n jutun kommentointi meni niin pitkäksi, että bloggaus on pakko katkaista tähän. Siksi myös moni muu näkökulma noihin ”faktoihin” jäi käsittelemättä, mutta sitähän voi jatkaa kommenteissa. 
Jatko-osa, jossa kommentoin kolmea kevyempää HS:n kirjoitusta, ilmestyy vuorokauden kuluttua.

Jutun toisen osan löydät täältä.

Katumuskirjoitus, kun aurinkopaneelit eivät mene kaupaksi?

Kirjoitin noin kuukausi sitten bloggauksen ”Haluatko Helsingin vihreän kuplan aurinkosähkötuottajaksi?”. Moista juttua ei oikeastaan ollut edes suunnitteilla. Satuin vain lukemaan

Facebookista viereisessä kuvassa olevan Helenin (entinen Helsingin Energia) mainoksen, ja siitä homma lähti liikkeelle. Ajattelin, että puffataan vähän hyvää asiaa, jotta Helsingin vihreässä kuplassa asuvat tuttavani ja sukulaiseni, joille oli jäänyt paha mieli eduskuntavaalien tuloksesta ja hallitusratkaisusta, näkisivät edes oman energiayhtiönsä menestyvän uusiutuvilla ratkaisuillaan.

Vaan ei näköjään olisi pitänyt sekaantua kaupallisiin asioihin. Minun on nyt pakko puolustautua sillä, että aikomukseni ei ollut haitata Helenin markkinointia, enkä sitä lopulta usko tehneenikään, vaikka viime vaaleissa vihreitä äänestänyt serkkuni minua siitä syyttää. Asia on sikäli vakava, että hänen lähituttavapiiriinsä kuuluu yksi Helenin hallituksessa istuva vihreä poliitikko. Minä en kuulemma saa anteeksi tekosiani, ellen kirjoita ns. katumuskirjoitusta ja kehoita ihmisiä vuokraamaan ko. Kivikkoon ensi syksynä nousevan voimalan paneeleita.

Jos arvoisa lukija ei ole seurannut tätä äärimmäisen tärkeää asiaa – siis Kivikkoon tulevan Suomen suurimman aurinkovoimalan joukkorahoitusta – niin alla oleva kuva selkiyttää asiaa. Myyntiluvut on haettu Helenin omilta sivuilta ja parista asian maininneesta lehtikirjoituksesta. Ja kannattaa lukea alussa linkkaamani kirjoitus, josta syyttömyyteni kyllä selviää ihan otsikosta alkaen.

Paneelien vuokraus kumulatiivisesti

Ongelma siis on serkkuni mukaan se, että aurinkovoimalan paneelien vuokraus on ilmailukielellä ilmaistuna sakkausvaarassa minun kirjoitukseni ja mitättömän blogini vuoksi. Niitä vuokrattiin ilman kummempaa mainostustakin 4. – 8.6. noin 30 – 80 kappaleen päivävauhdilla, ja mainostuksen jälkeen 8. – 10.6. vauhti kiihtyi huimaan 370kpl/vrk. Mutta bloggaukseni jälkeen kauppa melkein pysähtyi, ja nyt niitä menee kaupaksi 0 – 1 kappaletta vuorokaudessa. Edellisen Suvilahden voimalan paneelit vuokrattiin loppuun kahdessa päivässä! Ilmastomme ei kuulemma tuolla Kivikon vauhdilla pelastu, sillä loppujen paneelien vuokraukseen voi mennä kymmeniä vuosia viime viikkojen hidastumisvauhdilla.

Syytös on mielestäni naurettava siitä huolimatta, että blokkauksella on ollut melkoisesti lukijoita. Eihän se Googlen haussa mahdu edes ensimmäiselle sivulle Kivikkoa koskevien aurinkoenergiapuffausten joukossa. Lisäksi kirjoitukseni julkaisu 10.6. klo 21:45 ajoittuu myynnin dramaattisen käännepisteen jälkeiseen aikaan, kuten kuvasta selvästi näkyy – siis useita tunteja käännepisteen taakse. Jälkeenpäin tapahtunut asia ei voi olla syynä ennen tapahtuneelle, kuten olen yrittänyt serkulleni (turhaaan) selittää mm. hiilidioksidipitoisuuden kasvun ja ilmaston lämpenemisen osalta. Ok, minulla on ehkä liian harvoja mittauspisteitä, jotta selviäisin tuolla selityksellä – huoh!

Minä voisin syyttää asiasta Helsingin Uutisia, joka 16.6. taisi moninkertaistaa bloggaukseni levikin tällä jutulla. Ja tietysti olisi aiheellista syyttää myös Heleniä siitä, että heidän paljon enemmän lukijoita saaneet puffauksensa eivät ole tuottaneet tulosta. Ehkä molempien olisi pitänyt toitottaa eräiden energiaprofessorien lailla aurinkoenergian kannattavuutta laskelmista välittämättä.

Minä haluan nyt päästä irti vihreiden lähisukulaisteni syytöksistä, ja siksi kirjoitan tämän katumuskirjoituksen. Menkää siis ihmeessä vuokraamaan Kivikosta aurinkopaneeli, älkääkä välittäkö siitä, että se tuottaa persnettoa muutaman euron kuukaudessa. Mitäs te pienistä! Paljon enemmän te tulette maksamaan joka tapauksessa kaikesta siitä hakerallista, joka alkaa, kunhan keskustaministerit Olli Rehn ja Kimmo Tiilikainen ehtivät suunnitella metsiemme paloittelun hakkeeksi ja kuljetukset jostain kaukaa pohjoisesta ja keskisestä Suomesta Helenin voimalaitoksiin. Tai ehkä maksatte hieman tuota vähemmän kaukolämmöstänne, jos Helenin vihreä hallitus tajuaa ostaa hakkeen edullisemmin Venäjältä?

Mutta siis vielä kerran serkku-rakkaani! Kadun alkuperäistä kirjoitustani, vaikka sen tarkoituksena oli innostaa Helsingin epäitsekkäitä punavihreitä uhraukseen ilmaston puolesta, eikä siinä mitään asiavirhettäkään ollut. Kyllähän hiilineutraalilla Helsingillä saavutettava asteen sadastuhannes- tai miljoonasosan (tms.) globaali lämpenemisen hidastuminen vuoteen 2100 mennessä on rikka rokassa – en minä sitä kiistä – eikä sitä voi edes satojen eurojen kuukausiuhrauksilla asettaa kyseenalaiseksi. Ja lopulta Helen ostaa pienen – muutamien kymppitonnien eurojen – markkinointikampanjan syksyllä, jolloin viimeinenkin paneeli menee vuokralle. Ei siis hätää – kyllä ilmasto pelastuu ainakin sen miljoonasosa-asteen verran.

PS. 7.7.2015

Helenin sivusto 7.7. noin klo 15

Tässä tapahtui jotain ihmeellistä. Helenin sivuilla oleva vapaina olevien ja varattujen laskuri katosi. Tilalle tuli viereisen kuvan ilmoitus. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että vielä aamulla 7.7. varaamatta olleet 1953 paneelia vuokrattiin muutaman tunnin aikana. Se on huikea suoritus. Aurinkovoima näyttää siis olevan takuuvarma sijoituskohde.

Kuvan alaosassa on otsikko ”Tutustu muihin paneeleja ostaneisiin”. Laskin heidän lukumääräkseen 301. Jos ostajia ei ole enempää, ovat nuo henkilöt varanneet kukin keskimäärin 10 paneelia, jolloin he tekevät vuodessa voittoa aurinkovoimalla huikeat -459 euroa. On tietysti mahdollista, että aivan kaikki paneelin varanneet eivät halunneet kuvaansa tuohon huippusijoittajien galleriaan.

Jäin miettimään, olisiko minulla sittenkin markkinointivaikuttamisen kykyjä. Kun nimittäin katsot alla olevaa lopullista myyntikäyrää (sininen murtoviiva) ja Ilmastorealismin aihetta koskevien kirjoitusten päivämääriä, voisit ainakin äkillisenä johtopäätöksenä löytää korreloivia ja kenties kausaalisiakin yhteyksiä.

Kuva päivitetty 5.8.2015

No, tosiassa epäilen, että todellisen loppuunmyynnin sijasta on tapahtunut jotain muuta. Mutta en halua spekuloida sillä. Mutta kommentoidahan asiaa toki voi.

PS2 8.7.2015

Edellisessä jälkikirjoituksessa mainittu loppuunmyynti ei ollutkaan totta, sillä 8.7. paneelit tulivat jälleen vuokrattaviksi. Klo 11:09 niitä oli vapaana 1953 kappaletta, mikä tarkoittaa sitä, että viimeisten kahden vuorokauden aikana myyntivauhti on ollut 1 kpl / vrk. Sillä vauhdilla viimeinen paneeli löytää vuokraajansa 11.11.2020.

Päivitin myös viimeisen kuvan, jotta ”loppuunmyynti” ei jäisi kenellekään mieleen lopputuloksena.

Nyt viimeistään hautasin ajatukseni lähtemisestä näin eläkepäivillä uudelle kaupalliselle uralle 🙁

Siirry blogiin tästä
Share This