Ei tuloksia
Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.
Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta
Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.
Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset
Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.
Tule mukaan
Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.
Lahjoita Ilmastofoorumille
Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.
Skeptikon käsikirja
Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.
NIPCC:n ilmastoraportti
Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.
Ilmastoskeptikoiden ansiosta...
”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.
Tieteellinen epävarmuus
Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.
Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.
Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.
Ei ehkä yli 100% virhettä syvänmeren biologisessa hiilikierrossa
Hankajalkaisetkin voivat heittäytyä hankaliksi ilmastomallien kannalta (Linkki). Uuden tutkimuksen mukaan hankajalkaiset siirtävät hiiltä jopa yli kilometrin syvyyteen niin paljon (Linkki), että aiempi arvio biologisesta hiilen sitoutumisesta syvänmeren oloihin on lähes […]
Erään happamoitumistutkimuksen ruumiinavaus
Ensiksikin törmäsin WHOI:n tutkimusuutisointiin (Linkki). Toisekseen verenpaineeni saattoi vähäisessä määrin kohota sitä lukiessani. Olivathan toimittelijat onnistuneet kokonaan ohittamaan havaitut pH-arvon, joista olisi käynyt ilmi, että merivesi on emäksistä. Lukiessani toki […]
Ehkä vain 100% virhe jäätiköiden sulamismallinnuksissa
Mannerjäätiköt sulavat ja hukuttavat meidät kaikki. Tämä ”ilosanoma” on kaikunut pitkin maanpiiriä ympäristöpelottelijoiden suusta. Eräänä sen perustana ovat olleet happi-isotooppeihin perustuvat epäsuorat määritykset. Näiden mukaisesti plioseenilla meren pinnan korkeutena on […]
Heinä- ja elokuu pidensivät lämpenemistaukoa
Lineaarisella trendillä laskettu globaali alailmakehän lämpenemistauko on venynyt kahdella kuukaudella sitten edellisen katsauksen, jonka kirjoitin kesäkuun lämpötilamittausten perusteella. Nyt tauon pituus on RSS TLT -satelliittimittausten mukaan 18 vuotta ja 8 kuukautta alkaen tammikuusta 1997. Se on pisin lämpenemättömyysjakso sitten hetken, jolloin YK yhdessä ilmastomallintajien kanssa julisti globaalin ja ihmisperäisen ilmaston lämpenemisen suureksi ongelmaksi. Todettakoon lisäksi, että tilastollisesti merkitsevää (yli 95% luottamusasteella) lämpenemistä ei RSS:n tietojen perusteella ole havaittu sitten helmikuun 1993 – siis 22 vuoteen ja 7 kuukauteen.
Toisen satelliittimittauksien perusteella globaalia lämpötilaa laskevan UAH TLT -sarjan ylläpitäjät saavat lineaarisen trendin mukaiseksi lämpenemistauoksi hieman lyhyemmän 18 vuotta ja 4 kuukautta.
Olen kuvassa 2 hahmottanut tilannetta. Siinä on lisäksi punainen kuvaaja, joka edustaa tuoreimman CMIP5-mallinnuskierroksen RCP8.5-skenaarion keskimääräistä tulosta. Tuo vuonna 2012 laadittu mallinnusrypäs, johon ilmastopolitiikkamme perustuu, ennustaa jatkuvasti mitattuja kuumempaa keskilämpötilaa.
 |
| Kuva 2. Yksi kuvan sarjoista ei edusta todellisuutta. |
Ettei tämä bloggaus menisi vanhan toistoksi olen laatinut pari muuta graafia. Ensimmäisessä on vertailtu satelliittimittausten havaintojen perusteella elokuiden lämpötiloja. Viime elokuu sijoittuu
 |
| Kuva 3 |
lämpimimpään päähän, mutta mitalisijalle sillä ei ole asiaa siitä huolimatta, että Tyynenmeren trooppisilla alueilla on käynnisssä keskilämpötiloja yleisesti nostava voimakas El Nino -ilmiö, jonka edeltäjät nostivat vuosien 1998 ja 2010 elokuut kulta- ja hopeasijoille.
Tarkoista, kattavista ja muutenkin luotettavista satelliittimittauksista huolimatta olen jokseenkin varma, että em. kriteereillä huomattavasti heikompien ja poliittisesti justeerattujen maanpintamittaussarjojen ylläpitäjät julistavat muutaman viikon kuluttua viime elokuun kaikkien aikojen lämpimimmäksi. Näin tehdään, jotta poliittista painetta voitaisiin nostaa lähestyttäessä joulukuun Pariisin ilmastokokousta. Siellähän on tavoitteena sopia kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, jolla noin 20 vuoteen mittauksissa näkymätön ilmaston lämpeneminen pysäytetään tempuilla, jotka eivät toteudu. Juu, hullultahan tuo tuntuu, mutta sellaista kansainvälinen ja aivan erityisesti YK:n politiikka minun kokemukseni mukaan usein on.
 |
| Kuva 4 |
Kolmanneksi graafiksi (Kuva 4) valmistin fiksuille lukijoilleni vertailun alailmakehän ja merenpintalämpötilojen vertailun. Ensin mainitun tiedot ovat RSS:n TLT -sarjasta ja jälkimmäiset Nasan Reynolds v2 -sarjasta (Reyn. vain viime heinäkuuhun asti), Molemmat ohuet kuvaajat ovat 12 kuukauden liukuvia keskiarvoja. Olen nuo lämpötilamuutokset normalisoinut vuoteen 1997, jotta niiden vertailu olisi helpompaa. RSS osoittaa lievästi mutta tilastollisesti merkityksetöntä laskevaa trendiä (paksu sininen viiva) ja Reynolds vastaavasti nousevaa. Tuo jokseenkin mitätön ero trendeissä selittyy joko alkaneella El Nino -ilmiöllä, joka on jo nostanut merenpinnan lämpöä mutta ei ole vielä ehtinyt täysimittaisesti vaikuttaa alailmakehän lämpötilaan, tai pienillä mittausvirheillä tai molemmilla. Jos nuo trendit projisioisi vuoteen 2100, olisi silloin keskilämpötila joko -0,2 tai +0,3 °C nykyisestä poikkeavaa. Pitäisikö ilmastohälytyssireeniin panna lisää ääntä?
 |
| Kuva 5 |
Olipa miten vaan, sanoisin maapallolla olevan hieno luonnollinen termostaatti, joka osaa ainakin lyhyellä aikavälillä (<20v) säätää lämpötilan melko stabiiliksi ilmakehän kasvaneesta hiilidioksidipitoisuudesta huolimatta. Muistetaan, että liki kolmannes ihmiskunnan kaikista teollisen vallankumouksen alun (n. 1750) jälkeisistä hiilidioksidipäästöistä on tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana. Kovin suurta vaikutusta tuolla kolmanneksella ei ole mittausten mukaan ollut, vaikka ilmastomallinnusten mukaan molempien lämpötilojen (alailmakehä ja merenpinta) nousun pitäisi olla melko rajusti kiihtyvää. Tässä suhteessa ilmastopolitiikkamme mallinnukset eroavat todellisuudesta noin kertaluokalla – siis kymmenkertaisesti. Isoäidin lämpömittarin asteikolla kuvattu ilmaston lämpeneminen (Kuva 5) rohkaiskoon terveen järjen käyttäjiä ilmastopolitiikan oudoilla poluilla!
 |
| Kuva 6 |
PS 27.9.2015 Lisäsin viimeiseksi kuvaksi 6 Alabaman yliopiston UAH-aikasarjaa pitävien tutkijoiden kuvan elokuun keskilämpötilan poikkeamasta vertailujaksosta.
Kuvassa näkyy tietysti itäisellä Tyynellämerellä käynnistynyt El Nino-ilmiö laajana vaaleankeltaisena alueena. Lisäksi huomio kiinnittyy melkoisiin lämpöalueisiin eteläisellä Atlantilla ja Etelämerellä sekä melko viileaan Arktikaan.