BorisW kirjoitti:...
Ehkä selkeimmin perustan kriittisen kantani siihen tosiseikkaan, että maapallo on vesiplaneetta, jossa lämpötila on pysynyt aina merten muodostumisesta lähtien varsin ahtaissa rajoissa mahdollistaen elämän kehittymisen aina nykyaikaan saakka auringon aktiivisuuden ja ilmakehän CO2-pitoisuuden vaihtelusta huolimatta. Yksinkertaisin selitys löytyy veden kolmen olomuodon termodynamiikasta eli vesihöyryn, nestemäisen veden ja jään välisten reaktioiden energiasiirroista.
Tuohon kohtaa lisäisin merien merkityksen lämmön varaajana, joka on merkittävä ja rajaa vuodenaikojen ja päivän säteilyvaihteluiden vaikutukset muutaman kymmenen asteen lämpötilavaihteluihin. Seuraavat esimerkkini perustuvat yksinkertaiseen testattuun ja koeteltuun lämpöoppiin ja maatieteen perusasioihin.
Esimerkki valtamerien lämpökapasiteetista. Auringosta tulevan säteilyn keskimäärä on arvioitu 240 W/m2. Merien vesimäärä (veden kyky sitoa lämpöä on 4,2 MJ/Km^3) neliömetriä kohti on 2700 m3. Jos auringon säteilyteho kohdistettaisiin tämän vesimäärän lämmittämiseen, yhden asteen lämpötilan nousuun tarvittaisiin 1,5 vuotta. Jos samalla teholla lämmitettäisiin ilmakehää, aikaa 1 asteen lämpötilan nousuun tarvittaisiin kuutisen tuntia.
Ilmakehän keskimääräin lämpötilan vaihtelu voi siten olla sääoloista riippuen useita asteita, mutta merien lämpötila on kutakuinkin vakio. Hyvin vähän on tietoa lämmön siirtymisestä ilmakehän ja merien välillä. Jos meristä siirtyisi ilmakehään lämpöä sen verran, että merien lämpötila laskisi 0,005 astetta (täysin mahdoton havaita nyky menetelmin), ilmakehän lämpötila nousisi 5 astetta. Emme siten voi puhua mistään ilmaston pysyvästä lämpenemisestä, havaittuamme mittarilukemien kuukausikeskiarvon kohonneen 100 vuodessa vajaan 1 asteen.