Kokoomuksen ilmastohulluus

[Tehoautoilija]

Fanaattiseksi alarmistiksi paljastui, kukapa muu kuin uusin ympäristöministeri, Kokoomuksesta

Ympäristöministeri kaipaa Suomeen ilmastoherätystä
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok.) kaipaa Suomeen laajempaa ilmastoherätystä.

- Suomessa tarvitaan näkyvä ilmastoherätys kaikilla päätöksenteon tasoilla. Kaipaan lisää keskustelua. Lisäksi pitää korostaa cleantech-näkökulmaa. Esimerkiksi kunnat ja valtio voisivat suosia omissa hankinnoissaan puhdasta teknologiaa, linjasi ministeri tänään Liman ilmastokokousta käsittelevässä toimittajatapaamisessa.

Ministerin mielestä ilmastonmuutos on jäänyt viime vuosina talouskriisin varjoon.
- Meidän pitää herätä siihen, että ilmastonmuutos on isompi uhka kuin yksikään talouskriisi. Meidän pitää kuunnella tiedemiesten esittämiä ilmastovaroituksia. Suomen on oltava etujoukoissa vaatimassa, että kahden asteen tavoitteesta pidetään kiinni.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ymparistoministeri-kaipaa-suomeen-ilmastoheratysta/4562100
Mihin enää tarvitaan Topi Oras Kalevi Tykkystä ja vihreitä, kun on olemassa Sanni Grahn Laasonen ja Kokoomus

[pasi]

Mihin enää tarvitaan Topi Oras Kalevi Tykkystä ja vihreitä, kun on olemassa Sanni Grahn Laasonen ja Kokoomus

Olen jo vuosikausia -- ellen jopa jo reilun vuosikymmenen -- toistanut hokemaani puolueiden ja poliitikkojen eroista: "samaa paskaa eri paketissa", ja hyvin se käy toteen tässäkin. Nykyisenkaltaisessa demokratiassa ideologisesti johdonmukaiset (ideologiasta riippumatta) poliitikot ovat erittäin harvassa, koska sellaiset eivät pärjää populismin ja opportunismin kilpalaulannassa. Moderni poliitikko laulaa mitä tahansa laulua, jonka varjolla uskoo pääsevänsä toteuttamaan omaa agendaansa ja pysymään vallankahvassa, riippumatta siitä, uskooko laulun sanoihin eli ei. Äänestäjän kuluttajansuoja on sitten mitä se on: vaseliinit kannattaa hankkia omasta takaa.

[Tapsa]

Mielenkiintoista, että Sanni kaipaa keskustelua! Kenen kanssa hän haluaa keskustella? Hän kyllä kirjoittelee blogeihin, mutta ei "kunnon" poliitikon tavoin koskaan vastaa kysymyksiin. Onko joku nähnyt tai kuullut hänen jossain keskustelleen julkisesti? Hän taitaa kaivata samanlaisia keskusteluita , joita pidetään suljettujen ovien takana IPCC:n ilmastokokouksissa.

[Tapsa]

Tämä ilmastopolitiikkamme on jo johtanut siihen, että Eurooppaa ei enää noteerata ollenkaan. Kuten Ollila sanoi eilisessä TV-ohjelmassa (pohjolan patruunat pinteessä), Kiinassa ei puhuta enää Euroopasta, puhutaan vain Muista maanosista. Olisi luullut Ollilan sitä asiaa kyllä enemmän kommentoivan, meni vain maininnaksi.

Ollilahan on sitä mieltä, että ydinvoima on lyhytaikainen keino energiantuotantoon. Mitä mahtaa hänen mukaansa sitten tulla? Minä kyllä uskon torium-voimaloiden tuloon.

Olli Rehn oli kyllä vielä enemmän ulalla. Hän kuvittelee edelleen uusiutuvasta energiasta jonkinlaista vientiala Suomelle. Tällä tasolla on puhunut moni muukin, mutta kukaan ei ole sanonut sisällöstä mitään.

[Ristoi]

Kirjoittelin ministerin vaihtuessa blogiartikkelin Sanni Grahn-Laasosesta. Silloin uskoin hänen olevan pragmaattinen ja tietoisestikin varoin mustamaalausta etukäteen. Pragmaattiseen suuntaan tässä välillä onkin puhuttu mm. soista. Nyt tuo lausunto on kuitenkin sellainen uskontunnustus, ettei voine sanoa, että V. Niinistö olisi kyennyt tuota ylittämään.

Kokoomuksen parasta ilmastotietämystä edustaa Eija-Riitta Korhola, eikä hän ole nyt edes ehdolla eduskuntaan. Hiukka huolestuttavaa tämäkin.

[Tapsa]

Pitäiskö nyt tuulivoiman syöttötariffin poistamiseksi tehdä kansalaisaloite? Nythän yksi sellainen on menemässä läpi. Jos jalkatyöntekijöitä riittää, niin siitä saisi asialle ainakin näkyvyyttä jopa eduskunnassa. Pohjaa on nyt E-R Korholan väitöskirjan muodossa.

[unbiased]

Lainasin aloituksesta

Meidän pitää kuunnella tiedemiesten esittämiä ilmastovaroituksia.

Pitäisi tietenkin tietää, mistä lause johtuu. Minulla on siihen pätevä selitys. Tieteen tehtävänä on selittää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä. Tieteellinen tutkimus on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa. Tieteen harjoittaminen nykymaailmassa tarvitsee runsaasti rahaa, instrumentteja ja työtä.
Ilmastotutkimus on saanut satoja miljardeja dollareita USA:n hallinnolta. Kalleimmat instrumentit kiertävät maata 100 km:n korkeudessa. Kun tutkimus tuottaa rahan jakajille sopivia tuloksia, rahoitus jatkuu keskeytymättä ja tutkijakunta laajenee henkilömäärältään. Tästä seuraa, että tutkimus yleensä tuottaa rahoituksen mukaisia tuloksia riippumatta siitä, onko tutkimus järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa tai pelkkää hyväpalkkaista palkan maksajaa hyödyttävää työtä. (Lainauksessa on pieni virhe, pitäisi tarkalleen viitata ilmastotutkimuksen tiedemiehiin.)

Ilmastotutkimus ei suinkaan ole poikkeus. Kaikissa instituuteissa tutkitaan nykyään vain sitä, mihin on rahoitusta. Tutkimus ohjautuu aina sillä tavalla, että rahoitus on turvattua. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita lääketutkimuksen tai muut tutkimukset, jotka tuottavat patentin, josta tutkimuksen rahoittaja saa rahansa takasin. Nykyään ei taida olla ollenkaan sellaista tutkimusta, jota tehtiin 1900-luvun vaihtumisen aikoina. Professori sai rahaa tutkimuksiinsa ja hänellä oli oikeus toteuttaa niitä haluamallaan tavalla. Tutkimus ei ollutkaan pyrkimystä saada taloudellista etua, vaan saada uteliaisuutensa tyydytetyksi.

Millähän tavalla USA:n rahanjakajat uskovat saavansa rahansa takaisin tai vastaavaa poliittista etua ilmastotutkimuksesta? Tietenkin ilmastotutkimukseen liittyy myös uteliaisuutta. Tutkijat ovat keksineet käyttää hyväksi uhkakuvia, jotka aiheuttavat pelkoa ja kysymyksiä tulevaisuudesta.

[BorisW]

Olet oikeassa siinä, että tutkijan luonteeseen kuuluu olla utelias, itsekin olin aktiivitutkijana. Jotta uteliaisuuden tyydyttämiseen sai sopivat edellytykset (rahaa ym.) piti osata käyttää anomisissa oikeita "catch word" valintoja. Kun rahat sait, teit työt ja esitit tulokset, oli tärkeätä korostaa tuloksissa havinnot, mutta aina lisätä, jokin uusi tärkeä kysymys tai havainto, jotta tutkimushanke sai lisää rahoitusta.

Itse olin hyvässä asemassa saaden riittävästi varoja tärkeiksi esittämiini hankkeisiin, mutta muistan miten monet tutkijakolleegat painiskelivat raha-anomustensa (ja omatuntonsa) kanssa. Elettiin Suomen Akatemian SILMU-projektin aikoja http://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/akatemiaohjelmat/paattyneet-tutkimusohjelmat/. Kyseessä oli siis 1990 luvun ilmastomuutoshanke, jossa rahaa oli tarjolla runsaasti. Ellei apuraha-anoja muistanut korostaa hankkeensa merkitystä Suomen ilmaston tulevaisuuteen, niin rahaa ei tippunut. vastaavasti tuloksissa piti korostaa miten tulokset palvelevat Suomen ilmastomuutosta, jne.