Menneiden aikojen ilmasto

Ilmastotutkimukseen sekä sitä sivuaviin tutkimusaiheisiin liittyvät keskustelut

Valvoja: Hallitus

Carbonautti
Viestit: 730
Liittynyt: 01.09.2015, 19:59:12

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja Carbonautti » 22.03.2017, 17:51:44

The Global Warming Policy Forum -sivustolla on artikkeli nykyisestä hiipuvasta auringonpilkkujaksosta:
Blank Sun Transitions Towards Solar Minimum
...
Historically weak solar cycle 24 continues to transition away from its solar maximum phase and towards the next solar minimum.

Nykyinen 24:s auringonpilkkujakso on kolmanneksi heikoin sitten vuoden 1755. Jaksot 21-24 ovat heikentyneet tasaisesti ja seuraava on todennäköisesti nykyista vähän heikompi. Jos historia toistaa itseään, seuraa tästä auringon aktiivisuuden alenemisesta nykyistä kylmempi jakso.

Linkki:
http://www.thegwpf.com/blank-sun-transitions-toward-solar-minimum/

Hockey Schtick -blogissa on tutkittu, miten auringonpilkkujen muutokset vaikuttavat globaaliin lämpötilaan. Artikkelissa on yksinkertainen kaava, jossa on mukana auringonpilkkupoikkeamien aikaintegraali. Sen avulla on saatu samanmuotoinen käyrä lämpötilalle, kuin mitatut arvot. Tämä tarkoittaa myös sitä, että muutokset lämpötilassa eivät tapahdu heti, vaan niissä on viivettä johtuen maapallon pintaosan lämpökapasiteetista.

Linkki:
http://hockeyschtick.blogspot.fi/2014/04/the-time-integral-of-solar-activity.html

unbiased
Viestit: 1250
Liittynyt: 13.01.2015, 09:31:57

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja unbiased » 23.03.2017, 10:13:43

Artikkelista kuva
Kuva
Kuvasta kyllä näkyy selvästi, että lämpötilojen keskiarvo on kohonnut. Tärkein pointti onko ilmakehä lämminnyt, siis lämpöenergia lisääntynyt, ei näy, koska kosteustietoja ei ole. Lainaus
Global Warming ended more than a decade ago as shown here, and in Reference 4 and also Reference 2.

Average global temperature is very sensitive to cloud change as shown in Reference 5.
osoittaa artikkelin olevan termodynamiikkaa hallitsemattomien ilmastonmuutoskinastelua, jossa käsitteet lämpö ja lämpötila sotkeutuvat samaksi käsitteeksi. Mutta ei ole ihme. Käsitteiden eron selvittäminen lukio-oppilaille vaatii teorian tunteja ja kokeellista vahvistamista. Keskustelusivukin asiaa ilmentää http://keskustelu.suomi24.fi/t/4414781/ ... anquot-ero Ei ihme, että ilmastonmuutos on mennyt läpi mediassa. Vasta nyt ilmastotieteen ammattilaiset ovat siirtyneet lämpenemisen sijasta puhumaan lämpötilan kohoamisesta, mikä on miellyttävä havainto. Tässä vain tulee ongelma kasvihuonekaasujen suhteen, niiden kun pitäisi vaikuttaa ilmakehää lämmittävästi.


Auringon aktiivisuus ei vaikuta merkitsevästi auringon säteilytehoon, se pysyy likimain vakiona. Ilmakehän pilvisyyteen aktiivisuus voi vaikuttaa. Ionisoiva säteily voi vaikuttaa tiivistyskeskuksiin ja siten kosteuden (vesihöyryn) määrään. Aktiivisena aikana kosteus vähenee, jolloin ilmakehän lämpötila kohoaa ja päin vastoin. Energiahan pysyy likimain vakiona, koska aurinko pysyy likimain vakiotehoisena säteilijänä. Allla oleva kuva soittaa, tehon muutokset ovat vain 0,1%n osia.
Kuva

Avatar
BorisW
Viestit: 1766
Liittynyt: 08.08.2007, 10:38:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Menneiden aikojen ilmasto ja tuleva

Viesti Kirjoittaja BorisW » 28.03.2017, 22:28:30

Vihdoin uutinen, jossa varteenotettava taho myöntää maapallon ilmastoon vaikuttaa MYÖS (selustan turvaaminen) auringon aktiivisuuden rooli:
https://phys.org/news/2017-03-sun-impact-climate-quantified.html

Researchers from the Physical Meteorological Observatory Davos (PMOD), the Swiss Federal Institute of Aquatic Science and Technology (EAWAG), ETH Zurich and the University of Bern are now qualifying this assumption. Their elaborate model calculations are supplying a robust estimate of the contribution that the sun is expected to make to temperature change in the next 100 years. For the first time, a significant effect is apparent. They expect the Earth's temperature to fall by half a degree when solar activity reaches its next minimum.

According to project head Werner Schmutz, who is also Director of PMOD, this reduction in temperature is significant, even though it will do little to compensate for human-induced climate change. "We could win valuable time if solar activity declines and slows the pace of global warming a little. That might help us to deal with the consequences of climate change." But this will be no more than borrowed time, warns Schmutz, since the next minimum will inevitably be followed by a maximum
.

Lyhyesti: sveitsiläiset ovat määrittäneet auringon aktiivisuuden vaikuttavan myös maapallon lämpötilaan, joskin selän turvaamine edellyttää väitteen, kaikesta huolimatta elämme laina-ajalla.

unbiased
Viestit: 1250
Liittynyt: 13.01.2015, 09:31:57

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja unbiased » 29.03.2017, 00:12:30

Lainauksessa huomio kiinnittyy siihen, että työläästi lasketut mallit, ei siis mittaukset, antavat karkean arvion, jonka perusteella voidaan olettaa lämpötilan laskevan puoli astetta 100 vuodessa. Sitten sotkeudutaan ilmastotieteen tapaan käsitteissä lämpötilan nousu ja lämpeneminen. Ilmakehä ei välttämättä lämpene vaikka lämpötila nousee, jos latentti energia samaan aikaan vähenee.

Kemistit, fyysikot ja insinöörit määrittelevät materian lämpenemisen materian sisäisen energian lisääntymiseksi. Lämpeneminen ja lämpöebergia on täten määritelty virheettömästi. (Vrt. entalpia) Ilmakilokgamman energia on molekyylien kineettisen energian (lämpömittari näyttää tämän määrää), veden sisältämän muodon muutosenegian ja potentiaalienergian summa. Latenttia energiaa ja potentiaalienergiaa lämpömittarilla ei voi havaita. Pelkällä lämpömittarilla ei voi havaita onko ilmasto lämmennyt vai ei.

Kun auringon säteilyteho pysyy likimain vakiona, voi olettaa että myös ilmakän energia pysyy likimain vakiona. Ilmakehän vesipitoisuus eri olomuodoissa vaikuttaa lämpötilaan. Laskelmieni mukaan pilvisyyden lisääntyminen alentaa maapallon effektiivistä ulossäteilylämpötilaa, joten pinnan läheinen lämpötila kohoaa vaikka pinnan saama säteilyenergia vähenee heijastumisesta johtuen.

Entalpia H on termodynamiikassa energiaa ilmaiseva suure. Sen lauseke on H = U + p V, missä U on systeemin sisäenergia, p systeemin paine ja V tilavuus. Entalpiasta ei voi esittää molekyylitason tulkintaa, vaan se on vain sisäenergiasta johdettu apukäsite. Useimmissa vakiopaineessa tapahtuvissa prosesseissa entalpian muutos on yhtä suuri kuin siirtyvä lämpöenergia. Vakiopaineisia prosesseja ovat esimerkiksi ilmakehän alaisuudessa tapahtuvat muutokset, jos ilmanpaine vaihtelee prosessin aikana merkityksettömän vähän.

Avatar
BorisW
Viestit: 1766
Liittynyt: 08.08.2007, 10:38:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja BorisW » 29.03.2017, 12:19:04

Olet aivan oikeassa lämpötilan ja lämpösisällön suhteen.

Minua lähinnä viehätti, että tähän asti mm IL on korostanut, että auringon säteilymäärän vaihtelulla ei ole juurikaan havaittavissa olevaa vaikutusta. Nyt kuitenkin sveitsiläiset ovat kumoamassa tätä väitettä. Odotetaanvielä jokunen vuosi niin eiköhän muutkin aurinkotutkijat rohkaistu kertomaan myös auringon magneettisen aktiivisuuden vaihteluille selkeätä roolia maapallon ilmastonsäätelylle á la Svensmark, Shaviv, Kirkby, Duhau jne.

unbiased
Viestit: 1250
Liittynyt: 13.01.2015, 09:31:57

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja unbiased » 29.03.2017, 23:15:47

No auringon säteilyssäkin IL esittää huonosti ajateltuja väitteitä. Aurinkohan antaa liki kaiken lämmön pienille planeetoille, joten vähäisetkin säteilytehon vaihtelut vaikuttavat. Kuten sanoit
Odotetaanvielä jokunen vuosi niin eiköhän muutkin aurinkotutkijat rohkaistu kertomaan myös auringon magneettisen aktiivisuuden vaihteluille selkeätä roolia maapallon ilmastonsäätelylle á la Svensmark, Shaviv, Kirkby, Duhau jne.

IL mainitsee asiasta
Laboratorio-oloissa ionisaation ja uusien pienhiukkasten muodostumisen välille on löydetty yhteys [6], [7]. Näiden hiukkasten olisi kuitenkin kasvettava halkaisijaltaan noin satakertaisiksi ja massaltaan yli satatuhatkertaisiksi voidakseen toimia pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Tämä kestää useimmiten vuorokausia, missä ajassa suurin osa hiukkasista poistuu sateen mukana ja törmäyksissä suurempiin hiukkasiin. Vaikka hiukkasten kasvu pilviytimiksi on ilmakehäkokeissa osoitettu mahdolliseksi [8], kosmisen säteilyn osuus prosessissa lienee vähäinen, sillä ilmaston tähänastisista vaihteluista sen vaikutuksia ei ole onnistuttu löytämään [9], [10].

Jos sumukammiossa nopeat hiukkaset saavat näkyvän vaikutuksen, tietysti ne tekevät sen ilmakehässäkin.
Sumukammio koostuu säiliöstä, jossa on kyllästettyä kaasua.[1] Kaasuna voidaan käyttää esimerkiksi vesihöyryä, joka saadaan ylikylläiseksi pudottamalla kammion painetta. Kun paine laskee, vesi tiivistyy pisaroiksi kohdissa, joissa hiukkassäteily on ionisoinut vesimolekyylejä. Valokuvaamalla pisarat nähdään reitti, jota pitkin ionisoiva hiukkanen on kulkenut. Kun sumukammio sijoitetaan magneettikenttään, hiukkasten radat kaareutuvat. Radan säde riippuu hiukkasen massasta, joten hiukkaset voidaan tunnistaa ratojensa perusteella.

Pisarat lienevät moni miljoonakertaisia verrattuna ioniosoiviin hiukkasiin. Ilmakehässä on myös ylikyllästynyttä vesihöyryä tietyissä olosuhteissa. Siitähän sumu ja pilvet syntyvät. Auringon hiukkassäteilyn vaikutuksista IL suhtautuu ensin myöntäen ja sitten olettamukseensa nojautuen perääntyy. Sellaista on tiede, kun on tiukasti sitoutunut omaan päämääräänsä.

Sellaista tiede on aina ollut ja on edelleenkin. Sydämen uskottiin vielä 1600 luvulla pumpaavan verta sekä laskimoihin että valtimoihin ja sitten imevän sen takaisin. Eräs lääkäri leikkeli eläimiä, tutki läppiä ja mittasi veren paineita. Hän todisti sitovasti, että sydän pumppaa valtimoihin ja veri tulee takaisin laskimoitten kautta. Ei tätä hyväksytty mainitun lääkärin elinaikana, koska sen ajan tiedemiesten mukaan, veri ei voi virrata valtimoista laskimoihin tiiviiden kudosten läpi. Vasta kun mikroskooppi oli keksitty, havaittiin silmille näkymättömät hiussuonet.

Tämä on ohi aiheen ja oli kai toistoakin, mutta on kuvaava esimerkki, että tieteissä on ollut uskomuksia, joita puolustellaan viimeiseen hengen vetoon.

Tapsa
Valvoja
Viestit: 2944
Liittynyt: 19.02.2008, 16:35:15

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja Tapsa » 30.03.2017, 09:05:31

"Radan säde riippuu hiukkasen massasta, joten hiukkaset voidaan tunnistaa ratojensa perusteella."

Eiköhän hiukkasen varauskin ole tärkeä tässä asiassa.

unbiased
Viestit: 1250
Liittynyt: 13.01.2015, 09:31:57

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja unbiased » 30.03.2017, 09:46:41

Rata kaartuu magneettikentässä, jos hiukkasella on varaus. Radan säde riippuu hiukkasen e/m:stä. (e varaus, m massa) Muutoin rata on suora. Nopea neutroni pystyy myös ionisoimaan ilmamolekyylejä.

Tapsa
Valvoja
Viestit: 2944
Liittynyt: 19.02.2008, 16:35:15

Re: Menneiden aikojen ilmasto

Viesti Kirjoittaja Tapsa » 31.03.2017, 08:57:07

Näin se on, mutta tietenkin magneettikentän suunta hiukkasen liikerataan nähden ja sen voimakkuus vaikuttavat myös.

Vastaa Viestiin