BorisW kirjoitti:Seurattuani ilmastokeskustelua parikymmentä vuotta, en ole vielä nähnyt, että kukaan on voinut luotettavasti esittää miten hiilidioksidi vaikuttaa maapallon lämpötilaa nostavasti ja miten säteilytasapaino voisi säilyä ilman vesihöyryn ja pilvien vuorovaikutusta.
Tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä edellä esittämässäni olen tarkoittanut.
BorisW edelleen:
CO2:n nousu mittausten aikakaudella lienee osittain peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Se on kuitenkin niin vähäistä, ettei se esimerkiksi Soares'in korrelaatianalyyseissä millään tavalla näy. Kun niiden mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu seuraa lämpenemistä eikä päinvastoin, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua eivätkä ilmaston lämpenemistä hallitse. Kun hiilidioksidin kokonaispäästöt ilmakehään ovat nykyään runsaat 200 GtC per vuosi ja siitä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus luokkaa 8 CtC, voidaan laskea, että nykyisestä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta noin 390 ppm on vain luokkaa 15 ppm ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen ylläpitämää. Kun vielä Endersbee'n ja Beck'in esittämien, todellisuudesta tehtyjen mittausten mukaan valtamerien pintavesien lämpeneminen on viimeaikoina hallinnut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua, meidän on syytä vakuuttua siitä, että kun ilmaston muutoksiin liittyviin toimenpiteisiin ryhdytään, on ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen perusteeton ja siten toimimaton ratkaisu.
Koko maapallon mittakaavassa voimme vain selvittää, miten luonnollisiin, ihmisen vaikutuksen ulottumattomissa oleviin ilmastonmuutoksiin ääri-ilmiöineen me voisimme parhaalla mahdollisella tavalla varautua ja sopeutua. Tämän ketjun olen aloittanut siinä mielessä, että tästä asiasta keskustelisimme.
Historiasta tiedämme millaisia ilmastoilmiöitä me vastaisuudessakin kohtaamme. Ainakin periaatteessa tiedämme myös, mitkä toimenpiteet mihinkin vaikuttavat. Me vaan emme vielä toistaiseksi pysty juurikaan ennustamaan esim. erilaisten ääri-ilmiöiden esiintymistä. Hyvänä esimerkkinätästä ovat aivan viimeaikaiset odottamattomat, monenlaisiin katastrofeihinkin johtaneet ääri-ilmiöt.
En tiedä onko esim. missään koskaan asianmukaisesti tutkittu, miten esimerkiksi Auringon aktiivisuus kytkeytyy ääri-ilmiöihin. Itselleni on tullut sellainen aavistus, että Auringon aktiivisuuden viimeaikainen rauhoittuminen johtaisi suurempiin ääri-ilmiöihin kuin tuon aktiivisuuden normaalimpi vaihtelu. Itse hakisin näihin selitystä siitä, miten Auringon aktiivisuusmuutokset mantereiden ja valtamerien välisiin ilmastollisiin virtauksiin vaikuttavat. Olen ymmärtänyt, että esim. Auringon aktiivisuuden rauhoituessa manteisten ja merellisten ilmastojen erot korostuvat. Sitten kun Auringon aktiivisuusmuutoksen vaikutuksesta nämä korostuneet erot alkavat tasoittua, se voi tapahtua korostuneen voimakkaasti.
Kevennyksenä esitän pari esimerkkiä siitä, että tämänkaltaiset asiat eivät suinkaan ole uusia, vain nykyaikana heränneitä ajatuksia: Auringon aktiivisuusmuutosten kytkeminen esimerkiksi viljelysten satoisuuksista riippuviin viljan hinnanmuutoksiin on jo vanha asia. Vielä vanhempana asiana tunnemme Raamatusta, kuinka Josef varastoi viljaa seitsemänä hyvänä satovuotena jo ennustettua seitsemää katovuotta varten. Nämä ovat silloin olleet toimenpiteitä kokemuspohjaisten tietojen varassa. Jotakin opittavaa näissäkin varmasti on, vaikka niiden tieteellisyys ei nykyaikaisia vaatimuksia vastaakaan.
