Jostain syystä ilmastoestablishmentti muistaa jään vaikutuksesta vain muutoksen albedoon auringon säteilyn vastaanottamisen kannalta, vaikka auringon matalan tulokulman vuoksi vaikutus siinäkin on hyvin vähäinen. Lämpösäteily avaruuteen sen sijaan tulee täysimääräisenä myös navalla, jos jääpeite katoaa. Sillä on olennainen termostaattivaikutus, eli mitä enemmän paljasta vettä, sitä enemmän jäähtyy. Jäätikkö puolestaan eristää ja estää lämpösäteilyn karkaamisen avaruuteen.
Lisämausteensa asiaan tuo auringon matala säteilyintensiteetti napa-alueilla. Merkittävä osa säteilystä hukkuu pitkällä matkalla ilmakehän halki, jonka lisäksi pinnan saavuttava säteily tiippuu tulokulmasta geometrisesti cos(a)-kertoimella. Valitettavasti mittausarvoja en nyt löytänyt, mutta tässä puhutaan nyt korkeintaan kymmenistä wateista aurinkoa neliömetrille napa-alueen pintaa.
Myös merenpinnan albedo riippuu tulokulmasta, sillä fresnel-efektin vuoksi pinta heijastaa sitä enemmän, mitä suuremmasta kulmasta valo tulee. Asiaan vaikuttavat myös aallokko ja monet muut asiat, mutta onneksi meillä on käytössä mittausdataa:
http://snowdog.larc.nasa.gov/jin/albedofind.htmlSivulla oleva työkalu antaa 80 asteen kulmalla, 5 m/s tuulessa (arktikan keskiarvo), albedoksi 0.16. Ilmastotutkimuksessa merijään ja avoveden vertailussa merelle on yleisesti käytetty arvoa 0.06, joka lienee kaikkien merialueiden keskiarvo, eikä siis soveltuva vertailukohta puhuttaessa napajäiden sulamisesta.
Vertailukohtana oleva merijää kyllä heijastaa enemmän (0.6), mutta kaikkiaan albedon vaikutus on melkoisen olematon, kun auringonvaloa tulee arktikalle niin vähän.