Kansalaisjärjestö Ilmastofoorumi ry toteutti vapaaehtoisvoimin suomalaisten verkossa ilmestyvien medioiden ilmastonmuutosta vuoden 2015 lokakuun aikana käsitelleisiin juttuihin kohdistuvan mediaseurannan, jonka tulosraportti liitteineen löytyy täältä. Seurannassa löydettiin yhteensä 147 uutista, pääkirjoitusta, kolumnia ja yleisönosastokirjoitusta, jotka käsittelivät ilmastonmuutosta tai sivusivat sitä.
Mediaseurannassa havaittiin, että ilmastonmuutosta koskeva uutisointi ja muu mediakirjoittelu on hyvin yksipuolista. Puolet jutuista luokiteltiin alarmistisiksi eli ilmastonmuutosta vakavana ja välittömiä toimenpiteitä vaativana uhkana kritiikittömästi pitäviksi, loppujen juttujen ollessa neutraaleja tai luokittelultaan epäselviä.
Ilmastoskeptisiä näkemyksiä ei puolestaan esiintynyt juuri lainkaan, vaikka ilmastokeskustelun alarmistinen puoli on usein kritisoinut, että media antaa liikaa näkyvyyttä skeptikoille.
Tämä erikoinen yksipuolisuus on erityisesti suomalaisen mediakentän erityispiirre. Käytännössä kaikissa muissa demokraattisissa maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa, skeptisiä näkemyksiä esiintyy mediassa lukijan mutu-tuntuman mukaan varsin säännöllisesti. Toki Suomessakin tilanne on toinen sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, mutta valtavirtamedia on selvästi saavuttanut Suomessa vahvan konsensuksen siitä, mitä uutisoidaan ja kuinka uutisoidaan.
Yksipuolisuuden ongelmallisuus korostuu erityisesti ottaen huomioon median perinteisen tehtävän riippumattomana, tasapuolisena ja objektiivisena vallan vahtikoirana, jonka pitäisi tuoda asiat esille asioina, eikä ottaa niihin kantaa ainakaan pääkirjoitusten ja kolumnien ulkopuolella. Silti mediaseurannassa uutisjuttujen painotukset eivät eronneet pääkirjoitusten, kolumnien ja yleisönosastojen painotuksesta käytännössä millään tavoin.
Alarmistisimmaksi mediaksi havaittiin Yleisradio ja toiseksi alarmistisin oli Savon Sanomat. Objektiivisin tai neutraalein media oli Turun Sanomat. Aktiivisin ilmastonmuutoksesta kertova media oli puolestaan Helsingin Sanomat, joka käsitteli tai sivusi ilmastonmuutosta lokakuussa 35 eri jutussa eli useammin kuin kerran päivässä.
Jotkut ilmastoskeptikot ovat huolestuneita asiasta, jota he kutsuvat ilmastopelotteluksi. Ajatuksena on se, että ilmastonmuutosta käytetään pelotteena, jolla ajettaisiin läpi muista syistä haluttuja poliittisia tavoitteita. Mediaseurannan perusteella ei voida päätellä, mitä poliittisten kulissien takana oikeasti tapahtuu ja miksi, mutta se tosiasia, että ilmastonmuutoksen kielteiset seuraukset oli yleisin yksittäinen ilmastonmuutosta käsitelleiden juttujen aihepiiri, viittaisi jonkin verran ilmastopelottelukonseptin suuntaan. Erityisesti kun ilmastonmuutoksen myönteiset seuraukset ja ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta jäivät lopulta niin vähälle huomiolle mediassa.
Ja jos se vanha vallan vahtikoira olisi vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, voisi kuvitella sen kiinnittävän erityisesti huomiota ilmastopolitiikan kustannuksiin ja haittoihin. Tuulimyllyjen tappamat rauhoitetut kotkat ja muut linnut, biopolttoaineiden tieltä raivatut sademetsät, ympäristönsuojelun kohdistuminen hyödyttömiin asioihin ja niin edelleen ovat kaikki ilmastopolitiikan konkreettisia haittoja, joista ei yksinkertaisesti mediassa puhuta. Tuulivoiman syöttötariffit sentään saattavat kustannuksina nousta esille, mutta muuten kustannuksistakin puhutaan vähän. Ilmastopolitiikan kustannukset ja haitat olikin mediaseurannan harvinaisin aihepiiri. Heikosti vahdittu.
Ilmastofoorumi ry:n puolesta voin todeta mediaseurannan olleen hyvä vilkaisu suomalaisen mediakentän tapaan ja laajuuteen käsitellä ilmastonmuutosta, mutta sellaisenaankin vain pintaraapaisu aiheeseen. Aihepiiri kaipaisi lisää tutkimusta paremmilla resursseilla.
Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry