Opettaja Katri Pääkkö-Matilainen kirjoitti tälle palstalle (Ilkka 8.10.) ilmastopolitiikan hyödyistä vastalauseena muun muassa Ilmastofoorumi ry:n esittämälle kritiikille ilmastopolitiikan haitoista.

Kirjoituksessaan hän toi esille tärkeitä näkökulmia, joista myös Ilmastofoorumi ry kantaa huolta. Erityisesti ihmisoikeudet sekä ympäristön, vesistöjen ja hengitysilman puhtaus ovat todellakin tärkeitä asioita, mutta valitettavasti käytännön ilmastopolitiikka näyttää aiheuttavan hallaa niille kaikille.

Biopolttoaineiden tuotanto on maailmalla aiheuttanut mm. laajamittaista sademetsien polttamista bensiinin avulla Kaakkois-Aasiassa öljypalmuviljelmien tieltä.

Aurinko- ja tuulivoimaloiden valmistaminen puolestaan vaatii harvinaisia maametalleja, joiden kohdalla koko maailma on lähes yksinomaan Kiinan tuotannon varassa, eikä kaivostoiminta Kiinassa ole sieltä ympäristöystävällisimmästä päästä Talvivaaraankaan verrattuna. Lisäksi aurinko- ja tuulivoimaloiden valmistaminen vaatii niin paljon energiaa, että niiden ”hiilijalanjäljen” takaisinmaksuaika voi olla jopa 12 vuotta.

Varsinkin tuulivoima pyörii niin vahvasti tukien varassa, että rikkoontuneita myllyjä ei kannata korjata ja viimeistään tukien päättyessä myllyt seisahtuvat. Esimerkiksi pelkästään Yhdysvalloissa on jo 14 000 hylättyä tuulivoimalaa, joista suuri osa on eräillä maailman tuulisimmista paikoista Kaliforniassa. Vaikka tuulivoimaloiden käytönaikaisia lintu- ja lepakkokuolemia ei ympäristöhaitaksi laskettaisikaan (miksi ei?), niin kyllä niitä viimeistään maastossa tai merellä pystyyn ruostuessaan sellaisina voidaan pitää.

Kotimaisen puun polttoa pidetään ilmastopolitiikassa hiilineutraalina, mutta jos tarkkoja ollaan, niin ilmastopolitiikan johdosta kohonneiden lämmityskustannusten vuoksi lisääntyvä puun pienpoltto synnyttää vaarallisia pienhiukkasia, jotka haittaavat hengitysilman laatua. Pienpolttoa ei tietenkään tulisi kieltää, mutta sen lisäämistä ilmastopolitiikan seurauksena ei voi kutsua hengitysilmalle ystävälliseksi.

Ihmisoikeuksia ilmastopolitiikka ei polje ainoastaan rajoittamalla monin tavoin länsimaiden ihmisten elämää, kulutusta ja oikeutta omiin tuloihinsa, vaan huomattavasti surullisemmin kieltämällä sadoilta miljoonilta kehitysmaiden ihmisiltä mahdollisuuden oman elämänsä nopeaan parantamiseen edulliseen hiilienergiaan pohjaavalla taloudella.

Se on totta, että energiansäästö tarkoittaa rahansäästöä. Mitä vähemmän energiaa kuluttaa, sen vähemmän joutuu maksamaan, jos hinnat eivät samalla nouse. Sen sijaan vaikka vihreät toisin uskovatkin, ihmiset eivät ole tyhmiä. Jos jokin tarkoittaa rahansäästöä ja he haluavat säästää rahaa, niin he kyllä osaavat tehdä sen ihan itsekin ilman pakottamista ilmastopolitiikan nimissä.

Mutta onko ilmastopolitiikka tuonut pakotettua rahansäästöä ihmisille esimerkiksi sähkölaskun viimeisellä rivillä? No ei todellakaan ole, kuten jokainen lukutaitoinen on voinut sähkölaskustaan todeta. Pelkästään Kioton sopimuksen voimaan astumisen jälkeen helmikuussa 2005 sähkön kokonaishinta kuluttajille on noussut reilusti yli 50%. Vihreä rahansäästö siis tarkoittaa sähkönhinnan nousua puolella kahdeksassa vuodessa.

Opettaja Pääkkö-Matilaisen esittämät ilmastopolitiikan monet ei-ilmastolliset hyödyt osoittautuvat siis järjestään nekin haitoiksi. Ilmastollista hyötyä hän ei ilmastopolitiikasta edes pyrkinyt löytämään ja turhaahan se olisi ollutkin. Ilmastopolitiikasta muun ympäristönsuojelun osalle koituvien sivuhyötyjen toivomisen sijasta olisikin toimivampaa keskittää panokset suoraan niihin todellisiin ongelmiin, kuten Ilmastofoorumi ry on vuodesta 2007 lähtien yrittänyt viestittää. Sen sijaan nykyinen ilmastopolitiikka aiheuttaa niitä ongelmia lisää ja vie varoja oikeiden ongelmien todellisilta ratkaisuilta, kansalaisten kukkaroista puhumattakaan.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry

Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 10.10.2013.

Facebook-kommentit

kommentti(a)

Share This