OECD:n äskettäin Kiinan ympäristönsuojelusta julkaiseman raportin mukaan Kiinassa esiintyy edelleen vakavia ilmansaasteongelmia johtuen teollisuuden ja liikenteen rikki- ja typpipäästöistä, ja tilanne on osittain pahenemassa, vaikka kehitystäkin on tapahtunut.
Raportin mukaan Kiinan rikkidioksidipäästöt (SO2) kasvoivat vuosina 2000-04 jopa 13%, minkä vuoksi 10% päästövähennystavoitetta tarkkailuajanjaksolla ei saavutettu huolimatta 1990-luvun hyvistä päästövähennyksistä. Erityisillä kontrollialueillakin rikkipäästöt vähenivät vain 2% tavoitellun 20% sijasta. Samalla korkeahappoisista sateista (pH-arvo alle 4,5) kärsi vuonna 2004 jo 10% Kiinan kaupungeista, kun vuonna 2000 luku oli 2%. Joidenkin lähteiden mukaan happosateita (pH alle 5,6) esiintyi jopa kolmanneksella Kiinan pinta-alasta.
Happosateet syntyvät, kun poltetaan epäpuhtaita fossiilisia polttoaineita eikä suodateta poltosta syntyviä rikkidioksidia (SO2) ja typen oksideja (NOx). Sateen luonnollinenkin pH-arvo on hieman hapan, 5,6, joka aiheutuu ilmakehän luonnollisen hiilidioksidin (CO2) liukenemisesta sateeseen laimeaksi hiilihapoksi. Happosateina pidetään tätä happamampia sateita, ja korkeahappoisina pH-arvoltaan alle 4,5 olevia sateita.
Rikki- ja typpipäästöjen ehkäiseminen on verrattain helppoa. Polttoaineita voidaan esimerkiksi puhdistaa epäpuhtauksista ennen polttamista. Lisäksi polttamisesta syntyviä pakokaasuja voidaan poistaa erilaisilla suodattimilla, kuten liikenteessä katalysaattoreilla. Joka tapauksessa näiden saasteiden vähentäminen ja jopa poistaminen on sekä helpompaa että hyödyllisempää kuin hiilidioksidiin kohdistuvat toimenpiteet, johon kansainvälinen paine kuitenkin valitettavasti Kiinankin kohdalla kohdistuu, koska Kiina on tällä hetkellä yksi maailman kahdesta suurimmasta hiilidioksidin tuottajasta Yhdysvaltojen ohella.
OECD:n raportti käsittelee myös muita Kiinan ympäristöongelmia, joten sen vapaasti saatavilla olevat tiivistelmä- ja johtopäätösosiot ovat suositeltavaa luettavaa asiasta kiinnostuneille.