Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Norjalaisen valaanpyytäjän mukaan nimettyjen Larsen jäähyllyjen sijainti Antarktikan niemimaan kupeessa. Nyt puheena oleva Larsen C satelliittikuvan alareunassa.

Antarktiksen niemimaan laajin jäähylly ohentuu lämpimämpien merivesien ja ilman vuoksi ja voi katastrofaalisesti irtautua jäätiköstä, tutkijat sanoivat keskiviikkona.
Tutkijoiden mukaan Larsen C -jäähyllyn menetys voisi tapahtua vuosisadan sisällä, mutta valtavia seurauksia aiheuttavaa aikaisemaa romahdusta ei voida sulkea pois.

Onpa mielenkiintoisia sanavalintoja tässä uutisessa: voisi tapahtua, ei voida sulkea pois, paljon jos-sanoja jne. Mitähän ne tarkoittavat?

– Tiedämme, että kaksi erilaista prosessia aiheuttavat Larsen C:n ohentumisen ja muutumisen epävakaammaksi, tutkimusta johtanut British Antarctic Surveyn (BAS) Paul Holland sanoo.
– Jos tämä valtava jäähylly romahtaisi, se sallisi sen takana olevien jäävirtojen nopeamman virtaamisen mereen. Tämä puolestaan edistäisi merenpinnan nousua.

Jäähyllyt ovat laajoja kelluvia jäävaippoja meren päällä, jotka ovat kiinni Antarktiksen rannikkossa. Paikoin satojen metrien paksuiset hyllyt ovat mannerjäätikön jatkeita, joita jäävirrat pitävät yllä.

Larsen C on maailman neljänneksi suurin jäähylly, kooltaan yli 55 000 neliökilometriä eli lähes kaksi kertaa Belgian kokoinen.

Pienemmät Larsen-hyllyt A ja B menetettiin vuosina 1995 ja 2002.

Keskilämpötila on noussut Etelämantereella viimeisen 50 vuoden aikana noin 2,5 astetta, joka on moninkertaisesti maailman keskilämpötilan nousuun verrattuna.
Tutkimus julkaistiin The Cryosphere -julkaisussa. Tutkimuksessa yhdisteltiin dataa satelliittimittauksista sekä kahdeksasta tutkamittauksesta vuosilta 1998–2012.

Tjaah. Kattavimpien satelliittimittausten mukaan Etelämantereen keskilämpötila on laskenut ainakin vuodesta 1979 alkaen. Paljon puhuttua ilmaston lämpenemistä ei ole siellä nähty, ellei tarkastelujaksoa venytetä reiluun viimeiseen 12 000 vuoteen, jonka alkuvaiheessa tapahtui aikamoinen ilmastonmuutos. Ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä ei kai voi Larsenin pienempienkään hyllyjen romahduksista syyttää. Olisiko siis kyse ihan normaalista luonnon kiertokulusta?

Tutkimuksen mukaan Larsen C:tä uhkaavat sekä alhaalta hyllyä sulattava lämpimämpi meri että ylhäältä lämpimämpi ilmakehä. Pinnalla oleva pehmeä, niin sanottu firn-lumi menettää lämpimämmän ilmakehän tuloksena itsestään ilmaa ja aiheuttaa pinnan jään muuttumisen tiheämmäksi ja tiiviimmäksi, mikä puolestaan kuormittaa ja heikentää jäähyllyn sisäistä rakennetta, tutkijat uskovat.

Kun Larsen C sijaitsee Antarktikan niemimaan itärannalla – siis mantereen reunassa – kävin tarkistamassa RSS-satelliittimittauksista ja merenpintalämpötiloista (Reynolds SST), josko ilma tai meri sen alueella ja ympäristössä olisi lämmennyt. Oheisista graafeista selviää, että lineaarisella trendillä mitattuna kumpikaan ei ole ainakaan viimeisten 30 – 35 vuoden aikana lämmennyt. Päinvastoin – molemmat ovat hieman viilentyneet. Lämpimämmästä merestä tai ilmasta ei siis ole tietoakaan.

Mutta en silti väitä tutkimustuloksia täysin huuhaaksi. On mahdollista, että Larsen C on pikkuhiljaa ohentunut Veiksel-jääkauden päättymisestä alkaen suurinpiirtein nykyisissä lämpötiloissa.

Tutkijoiden mukaan huoleen on syytä ”huomattavista” epävarmuuksista huolimatta.
– Romahdus voi tapahtua vuosisadan sisällä, joskin myös aikaisemmin ja lähes ilman varoitusta, BAS:n tiedotteessa sanotaan.

Hmmm… Huoli on suhteellinen käsite. Larsen C -jäähyllyn keskimääräinen paksuus oli erään vuonna 2009 julkaistun mittauksen mukaan noin 290 metriä.  Yle jätti uutisoimatta sen ja myös sen, että Hollandin tutkijaryhmä määritti hyllyn ohentumisvauhdiksi noin 6,6 cm (± 1,7 cm) vuodessa. Niinpä se nykyisellä vauhdilla ohentuisi noin 250 metrin paksuiseksi noin vuoteen 2621 mennessä ja 200 metrin paksuiseksi jo vuonna 3378. Jäämme jännittyneinä odottamaan lohkeamista ja siitä välitettävää suoraa videolähetystä.

Koska jäähyllyt kelluvat veden pinnalla, Larsen C:n menetys ei itsessään nostaisi merenpintaa. Ongelma tulisi jäätiköistä, jotka menettäisivät niiden rannikoilla olevan ”jarrun” matkallaan mereen. Yhä enemmän mannerjäätä yltäisi valtameriin ja sulaisi.

Minä olen tyytyväinen ja helpottunut kaivettuani mielestäni riittävät tiedot usein esitetystä uhasta nimeltä Larsen C. Pystyn vihdoin nukkumaan yöni rauhassa, kun ei tarvitse jännittää jäähyllyn äkillistä lohkeamista ja äkillistä merenpinnan nousua.

Jäin kuitenkin miettimään Hollandin tutkimuksen yleistä julkaisua ja sen motiiveja. Olisivatko vaikuttimina mm. tarve kasvavalle tutkimusrahoitukselle (Holland et al.) ja ilmastopoliittinen vaikuttaminen (Yle) valmistauduttaessa ensi joulukuun Pariisin ilmastokokoukseen?

Lopuksi vielä tiedoksi Ylen toimitukselle se, että kommenttieni pohjana olevien faktojen hakuun kului aikaa noin 15 minuuttia. Kovin paljoa aikaa ei siis tarkistamisen muiden tehtäväksi jättänyt toimittaja Tuukka Pasanen säästänyt. Vai työskenteleekö Pasanen siinä toimituksen vihreässä kuplassa, jossa faktoja ei tarvita?