Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Forecan tv-meteorologinakin tunnettu Aleksi Jokela on kirjoittanut yhtiönsä blogiin lupaavan kirjoituksen otsikolla ”Kesä pitenee tulevaisuudessa 1 – 2 kuukaudella”. Minulle tuo sopisi oikein hyvin, mutta en valitettavasti voi ennustukseen uskoa. No, katsotaan sitä myöhemmin, mutta ensin Aleksin esittely.

Aleksi Jokela

Aleksi Jokela esittelee itsensä seuraavasti (lihavointi blogistin):

Aleksi Jokela tiesi jo lapsena haluavansa meteorologiksi, koska häntä on aina kiehtonut sää ja  kaikki sään ääri-ilmiöt erityisesti myrskyt. Aleksi halusi ryhtyä meteorologiksi myös siksi, että voisi vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Aleksi on työskennellyt useita vuosia sääpäivystyksessä. Tällä hetkellä hän on tuore kasvo Maikkarilla Forecan meteorologina.

Blogissa Aleksi kirjoittaa muun muassa sään ääri-ilmiöistä sekä muista erikoisista sääilmiöistä ja niiden taustoista.

Sitten mennään Aleksin blogikirjoitukseen, josta olen ottanut keskeisimmät virkkeet lainauksiksi sisennettynä ja kursivoituna.

Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, tulevaisuudessa kesästä voidaan herkutella kuitenkin paljon pidempään sillä se voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella!

No jopas! Vai voidaan herkutella pari kuukautta pidemmällä kesällä pian?

Ilmasto lämpenee ja sen myötä myös kesä kestää pidempään, kesä alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin.

Tyypillisesti terminen kesä alkaa maan eteläosassa toukokuun loppupuolella ja päättyy syyskuun lopussa. Tänä aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee pysyvästi +10 asteen yläpuolella.

Kuva 2

Minä kävin katsomassa ECA&D-sarjasta (European Climate Assessment & Dataset) Helsinki-Vantaan päiväkohtaiset keskilämpötilat vuodesta 1959 alkaen. Viereinen graafi kertoo termisen kesän alkamis- ja päättymisajankohdat. Keskimäärin tuona ajanjaksona terminen kesä on lentoasemalla alkanut lippujuhlapäivänä kesäkuun neljäntenä ja päättynyt syyskuun 4. päivänä. No, varmaan jossain Ahvenanmaalla tai Turun saaristossa kesä voi keskimäärinkin jatkua syyskuun lopulle asti. Kolmesta kesäkuukaudesta siis voimme puhua, joskin Suomen vaihtelevassa säässä pääkaupunkiseudun terminen kesä on saavuttanut neljän kuukauden rajan vain kolmasti sitten vuoden 1959. Nuo vuodet olivat 1963, 1992 ja 2013.

Vaikka ilmastolliset olosuhteemme ovat hieman lämmenneet sitten vuoden 1959, on kesän pituus silti pysynyt aika lailla samana. Kymmenen vuoden liukuvalla keskiarvolla mitattuna 1960-luvun termiset kesät olivat Helsinki-Vantaalla 94 – 95 vuorokauden pituisia. Koko 55 vuoden tarkastelujakson lyhimpiä kesiä koettiin suorastaan ryppäänä 1970- ja 1980-luvuilla. Esimerkiksi vuosien 1976 – 1985 kesien keskimääräinen pituus oli vain 78 vuorokautta – siis vain reilut 2,5 kuukautta. Vuosituhannen vaihteen tienoilla kesät jälleen pitenivät 1960-luvun tasolle ja muutamat viime aikoina koetut huomattavan pitkät kesät (2013 ja 2011) ovat nostaneet 2005 – 2014 keskiarvokesän pituuden 104 vuorokauteen.

Keskimääräinen vaihtelu on lyhyen mittaushistoriankin ollut aika suurta – lähes kuukauden luokkaa. Historiallisista lähteistä tiedämme, että vuosien välinen vaihtelu on ollut vieläkin suurempaa, vaikka meillä ei tarkkoja mittaustietoja asiasta ole. Esimerkiksi vuoden 1695 kevät ja kesä olivat hyvin kylmiä. Vilja kasvoi tavallisesta hitaammin, ja ruis heilimöi Uudellamaalla vasta 6. elokuuta. Monin paikoin varhaiset syyshallat tuhosivat viljan, ennen kuin se oli kypsynyt korjattavaksi. Seuraavana vuonna kova halla lopetti kesän jo 19. elokuuta, ja viljasato menetettiin pääosin toistamiseen. Tunnemme nuo vuodet suurina kuolonvuosina, sillä lyhyiden kasvukausien ja puutteellisen huoltovarmuuden seuraksena Suomen väkiluvusta katosi yli neljäsosa.

Kuva 3

Ennen vuotta 1959 on ollut myös pitkiä termisiä kesiä. Minulla ei valitettavasti ollut käytettävissä päiväkohtaisia keskilämpötiloja, mutta kuukausilämpötilat viittaisivat sellaiseen. 1930-luvulla monet kesät olivat kuukausikeskilämmöllä verrattuna viime vuosien pitkien kesien kaltaisia. Esimerkiksi vuosien 1934 ja 1937 touko- ja syyskuut olivat käytännössä yhtä lämpimiä kuin kuvassa 2 pitkinä kesinä näkyvien vuosien 1963 ja 2013 vastaavat.

Vielä kauemmas kesien historiaan voimme katsoa Luterbacherin lämpötilarekonstruktion avulla. Hain yllä olevaan kuvaan 3 Keski-Uusimaan koordinaateilla tuosta tutkimuksesta kesälämpötilat (kesäkuu – elokuu) vuosilta 1601 – 2002. Ihan luonnollinen vaihteluväli tuolla pitkähköllä jaksolla näyttää olevan reilun viiden asteen luokkaa.

Suomessa talvikuukausien lämpötilat nousevat ilmastoskenaarioiden mukaan huomattavasti enemmän, jopa kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuukausien lämpötilat. Kesäkuukaudetkin lämmennevät kuitenkin useilla asteilla riippuen kuinka pessimististä tai optimistista skenaariota katsotaan. Seuraavaksi vertaan kahden eri skenaarion ennustamia kesän pituuksia Suomessa. Toisessa skenaariossa (B1) kasvihuonepäästöt ovat vähäisiä ja toisessa (A2) runsaita.

Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat vuoteen 2050 mennessä noin 1,5 asteella (talvikuukaudet n. 3 asteella), pessimistisen runsaspäästöisen A2-skenaarion mukaan n. 2 asteella (talvikuukaudet n. 4 asteella)
Pelkästään tämä 1,5 asteen nousu keskilämpötiloissa tarkoittaa sitä, että etelässä keskilämpötila nousee 10 asteen yläpuolelle jo toukokuun alkupuolella ja kesä vaihtuu syksyyn syys-lokakuun vaihteessa (pituus lähes 5 kk).

Nyt selvisi, mihin Aleksi Jokela perustaa ennustuksensa kesien huikeasta pitenemisestä. Hän on kaivanut vuonna 2000 IPCC:n kolmatta arviointiraporttia varten laaditut kasvihuonepästöskenaariot esiin, ja ennustaa niiden mukaisesti kesien pitenevän vuoteen 2050 mennessä lähes viiteen kuukauteen ja lämpenevän 1,5 asteen verran. Lämpeneminen jatkuisi vuosisadan loppuun mennessä vielä jopa saman verran, jolloin Etelä-Suomen kesät olisivat pari kuukautta nykyistä pidempiä.

Tämä bloggaus on jo venähtänyt sen verran pitkäksi, että en lähde kovin yksityiskohtaisesti ruotimaan Jokelan skenaarioita. Toteanpa vain, että nuo skenaariot eivät ole kyenneet ennustamaan edes viimeisen 15 vuoden aikana koettua ilmastoa sen paremmin globaalisti kuin alueellisesti. Eikä niillä ole kyetty simuloimaan muutakaan osaa menneestä ilmastosta. Niiden ennustekyky on siis jokseenkin olematon. Tämän Aleksi unohti kertoa koettaessaan vakuuttaa lukijansa ilmastonmuutoksen hillintätarkoituksessa. Ja koska Aleksilla ei ole muuta kesien pitenemiseen esittää, jää pitenevien kesien ennuste tyhjän päälle. Harmi, sillä minulle pidemmät kesät kyllä kelpaisivat.

Aleksin edustama Foreca pystyi seurantani mukaan ennustamaan viime joulu-helmikuun talvilämpötilat osin oudon kehnosti. Yhden vuorokauden päähän ulottuvissa ennusteissa oli seitsemän asteen virheitä ja viiden vuorokauden ennusteista alkaen yli 10 asteen virheitä. Olenko liian kriittinen, jos en myönnä luottavani Aleksiin ja hänen kollegoihinsa 50 tai 100 vuoden päähän ulottuvissa ennusteissa?

Epäilemättä Aleksi Jokela haluaa pelastaa maailman ilmastonmuutokselta ja hiilidioksidilta. Mutta ensin pitäisi vaikkapa selittää, miten hiilidioksidi on säädellyt kuvassa 3 näkyviä kesälämpötiloja.