Arktinen kylmä on normaalia – ei kumoa ilmastonmuutosta

Kylmyys talvella on normaalia eikä millään tavoin kumoa ilmastonmuutosta, toteaa ilmastoskeptikkoina tunnetun Ilmastofoorumi ry:n puheenjohtaja Pasi Matilainen.

”Viime päivien pakkaset ovat säätä eivätkä ilmastoa. Ilmasto on pitkän aikavälin juttu”, hän kuittaa kysymykset siitä, kumoavatko kovat pakkaset ilmastonmuutoksen. ”Välillä on kylmempää, välillä lämpimämpää. Säät vaihtelevat ja ilmastot muuttuvat. Muutama kylmä päivä ei kumoa ilmastonmuutosta yhtään sen paremmin kuin muutama kuuma päivä todistaisi sen. Tosin viimekin kesänä olisi kyllä saanut olla vähän lämpimämpää.”

”Sitä paitsi ei tämä vielä mitään. Kai kaikki muistavat 70-80-lukujen talvet, jolloin oli niin kylmä, että autojen renkaatkin jäätyivät kantikkaiksi? Tietysti silloinhan kaikki pelkäsivätkin uutta jääkautta ja Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO) viimeisin negatiivinen vaihe oli juuri päättymässä,” vuonna 1980 syntynyt Matilainen muistelee. ”Onneksi emme vielä ole NAO:n seuraavassa negatiivisessa vaiheessa, sillä silloin täällä olisi oikeasti kylmä.”

Se oikeasti epämiellyttävä totuus, lähdeviitteineen

Alla oleva mielipidekirjoitus on julkaistu aiemmin Ilkassa (29.01.2016), US:n Puheenvuorossa (29.01.2016), Aamulehdessä (13.02.2016) sekä kopioituna erinäisissä muissa verkkojulkaisuissa.

Vaikka yleisönosastoille tarkoitettuihin mielipidekirjoituksiin eivät tiiviin formaatin vuoksi kuulu lähdeviitteet tai muut pitkälliset perustelut, moni on lähteitä kysynyt tai niiden puutteen vuoksi suoraan julistanut kirjoituksen merkityksettömäksi, formaatista huolimatta. Joissakin netin keskusteluketjujen kommenteissa on myös nostettu esiin yksittäisiä kohtia kirjoituksesta, ja yhtälailla perustelematta ja ilman lähdeviitteitä väitetty niitä virheellisiksi ja sitä myöten tuomittu koko kirjoitus huuhaaksi.

Tähän kritiikkiin vastatakseni julkaisen kirjoituksen uudelleen täällä, lähdeviitteineen ja perusteluineen alaviitteissä. Olkaa hyvät.

Jatka artikkeliin Se oikeasti epämiellyttävä totuus, lähdeviitteineen

Mikä on asiavirhe? Keskustelu HS:n kanssa jatkuu

Aiemmin julkaistu oikaisupyyntö koskien Elina Grundströmin HS-kolumnia ei ole (vielä) aiheuttanut toimenpiteitä. Sen sijaan HS oli vahvasti sitä mieltä, ettei oikaisua tarvita:

Hei,
kiitos palautteestasi. En löydä sen perusteella kolumnista sellaisia asiavirheitä, että ne vaatisivat lehdeltä oikaisuja. Näkemyseroja sen sijaan löydän, samoin viittauksia siihen, miten asiat käsittääksesi tai tiettävästi ovat. Voit kirjoittaa tästä mielipidesivulle oman näkemyksesi – mielellään napakasti, koska se edesauttaa kirjoituksen julkaisua.

Terveisin Teija Sutinen / pääkirjoitustoimitus, Helsingin Sanomat

Olen luonnollisesti eri mieltä, joten kirjoitin HS:lle tarkentavaa jatkoa: Jatka artikkeliin Mikä on asiavirhe? Keskustelu HS:n kanssa jatkuu

Mediaseuranta: Skeptikot näkymättömissä, ilmastopelottelu valloillaan

Kansalaisjärjestö Ilmastofoorumi ry toteutti vapaaehtoisvoimin suomalaisten verkossa ilmestyvien medioiden ilmastonmuutosta vuoden 2015 lokakuun aikana käsitelleisiin juttuihin kohdistuvan mediaseurannan, jonka tulosraportti liitteineen löytyy täältä. Seurannassa löydettiin yhteensä 147 uutista, pääkirjoitusta, kolumnia ja yleisönosastokirjoitusta, jotka käsittelivät ilmastonmuutosta tai sivusivat sitä.

Mediaseurannassa havaittiin, että ilmastonmuutosta koskeva uutisointi ja muu mediakirjoittelu on hyvin yksipuolista. Puolet jutuista luokiteltiin alarmistisiksi eli ilmastonmuutosta vakavana ja välittömiä toimenpiteitä vaativana uhkana kritiikittömästi pitäviksi, loppujen juttujen ollessa neutraaleja tai luokittelultaan epäselviä.

Ilmastoskeptisiä näkemyksiä ei puolestaan esiintynyt juuri lainkaan, vaikka ilmastokeskustelun alarmistinen puoli on usein kritisoinut, että media antaa liikaa näkyvyyttä skeptikoille.

Tämä erikoinen yksipuolisuus on erityisesti suomalaisen mediakentän erityispiirre. Käytännössä kaikissa muissa demokraattisissa maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa, skeptisiä näkemyksiä esiintyy mediassa lukijan mutu-tuntuman mukaan varsin säännöllisesti. Toki Suomessakin tilanne on toinen sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, mutta valtavirtamedia on selvästi saavuttanut Suomessa vahvan konsensuksen siitä, mitä uutisoidaan ja kuinka uutisoidaan.

Yksipuolisuuden ongelmallisuus korostuu erityisesti ottaen huomioon median perinteisen tehtävän riippumattomana, tasapuolisena ja objektiivisena vallan vahtikoirana, jonka pitäisi tuoda asiat esille asioina, eikä ottaa niihin kantaa ainakaan pääkirjoitusten ja kolumnien ulkopuolella. Silti mediaseurannassa uutisjuttujen painotukset eivät eronneet pääkirjoitusten, kolumnien ja yleisönosastojen painotuksesta käytännössä millään tavoin.

Alarmistisimmaksi mediaksi havaittiin Yleisradio ja toiseksi alarmistisin oli Savon Sanomat. Objektiivisin tai neutraalein media oli Turun Sanomat. Aktiivisin ilmastonmuutoksesta kertova media oli puolestaan Helsingin Sanomat, joka käsitteli tai sivusi ilmastonmuutosta lokakuussa 35 eri jutussa eli useammin kuin kerran päivässä.

Jotkut ilmastoskeptikot ovat huolestuneita asiasta, jota he kutsuvat ilmastopelotteluksi. Ajatuksena on se, että ilmastonmuutosta käytetään pelotteena, jolla ajettaisiin läpi muista syistä haluttuja poliittisia tavoitteita. Mediaseurannan perusteella ei voida päätellä, mitä poliittisten kulissien takana oikeasti tapahtuu ja miksi, mutta se tosiasia, että ilmastonmuutoksen kielteiset seuraukset oli yleisin yksittäinen ilmastonmuutosta käsitelleiden juttujen aihepiiri, viittaisi jonkin verran ilmastopelottelukonseptin suuntaan. Erityisesti kun ilmastonmuutoksen myönteiset seuraukset ja ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta jäivät lopulta niin vähälle huomiolle mediassa.

Ja jos se vanha vallan vahtikoira olisi vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, voisi kuvitella sen kiinnittävän erityisesti huomiota ilmastopolitiikan kustannuksiin ja haittoihin. Tuulimyllyjen tappamat rauhoitetut kotkat ja muut linnut, biopolttoaineiden tieltä raivatut sademetsät, ympäristönsuojelun kohdistuminen hyödyttömiin asioihin ja niin edelleen ovat kaikki ilmastopolitiikan konkreettisia haittoja, joista ei yksinkertaisesti mediassa puhuta. Tuulivoiman syöttötariffit sentään saattavat kustannuksina nousta esille, mutta muuten kustannuksistakin puhutaan vähän. Ilmastopolitiikan kustannukset ja haitat olikin mediaseurannan harvinaisin aihepiiri. Heikosti vahdittu.

Ilmastofoorumi ry:n puolesta voin todeta mediaseurannan olleen hyvä vilkaisu suomalaisen mediakentän tapaan ja laajuuteen käsitellä ilmastonmuutosta, mutta sellaisenaankin vain pintaraapaisu aiheeseen. Aihepiiri kaipaisi lisää tutkimusta paremmilla resursseilla.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry