Faktoille vastustuskykyinen uutisointi leviää hälyttävästi

Ihmiskunta hoippuu taas tuhon partaalla, kun kaikille tunnetuille antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri on päässyt jo Yhdysvaltoihinkin. Ainakin, jos luotamme johtaviin tiedotusvälineisiin. Perjantaina ympäri maailman levinnyt lööppi ei osu tämän blogin keskeisimpään aihepiiriin, mutta tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin tiedeuutisoinnista. Useimmat tätä käsittelevät uutisjutut nimittäin sisältävät karkeita asiavirheitä. Heti suoralta kädeltä on syytä todeta, että antibioottires...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Faktabaari tarjoilee ilmastoluuloja

Tarkistelin keväällä 2015 erään Hesarin tiedeuutisen faktoja. Juttu koski Rahmstorfin ym. tutkimusta, jossa esitettiin ajatus Atlantin termohaliinikierron rajusta hidastumisesta. Suoria havaintoja sellaisesta ei ole. Otaksuma perustui yhteen ilmastomalliin. HS poisti konditionaalit, muutti hypoteesin osoitetuksi faktaksi  ja lisäsi spekulaatioketjuun lähteessä esiintymättömiä väitteitä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Huomautin virheistä maaliskuun kirjoituksessani. Kaksi viikkoa...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Mediaseuranta: Skeptikot näkymättömissä, ilmastopelottelu valloillaan

Kansalaisjärjestö Ilmastofoorumi ry toteutti vapaaehtoisvoimin suomalaisten verkossa ilmestyvien medioiden ilmastonmuutosta vuoden 2015 lokakuun aikana käsitelleisiin juttuihin kohdistuvan mediaseurannan, jonka tulosraportti liitteineen löytyy täältä. Seurannassa löydettiin yhteensä 147 uutista, pääkirjoitusta, kolumnia ja yleisönosastokirjoitusta, jotka käsittelivät ilmastonmuutosta tai sivusivat sitä.

Mediaseurannassa havaittiin, että ilmastonmuutosta koskeva uutisointi ja muu mediakirjoittelu on hyvin yksipuolista. Puolet jutuista luokiteltiin alarmistisiksi eli ilmastonmuutosta vakavana ja välittömiä toimenpiteitä vaativana uhkana kritiikittömästi pitäviksi, loppujen juttujen ollessa neutraaleja tai luokittelultaan epäselviä.

Ilmastoskeptisiä näkemyksiä ei puolestaan esiintynyt juuri lainkaan, vaikka ilmastokeskustelun alarmistinen puoli on usein kritisoinut, että media antaa liikaa näkyvyyttä skeptikoille.

Tämä erikoinen yksipuolisuus on erityisesti suomalaisen mediakentän erityispiirre. Käytännössä kaikissa muissa demokraattisissa maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa, skeptisiä näkemyksiä esiintyy mediassa lukijan mutu-tuntuman mukaan varsin säännöllisesti. Toki Suomessakin tilanne on toinen sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, mutta valtavirtamedia on selvästi saavuttanut Suomessa vahvan konsensuksen siitä, mitä uutisoidaan ja kuinka uutisoidaan.

Yksipuolisuuden ongelmallisuus korostuu erityisesti ottaen huomioon median perinteisen tehtävän riippumattomana, tasapuolisena ja objektiivisena vallan vahtikoirana, jonka pitäisi tuoda asiat esille asioina, eikä ottaa niihin kantaa ainakaan pääkirjoitusten ja kolumnien ulkopuolella. Silti mediaseurannassa uutisjuttujen painotukset eivät eronneet pääkirjoitusten, kolumnien ja yleisönosastojen painotuksesta käytännössä millään tavoin.

Alarmistisimmaksi mediaksi havaittiin Yleisradio ja toiseksi alarmistisin oli Savon Sanomat. Objektiivisin tai neutraalein media oli Turun Sanomat. Aktiivisin ilmastonmuutoksesta kertova media oli puolestaan Helsingin Sanomat, joka käsitteli tai sivusi ilmastonmuutosta lokakuussa 35 eri jutussa eli useammin kuin kerran päivässä.

Jotkut ilmastoskeptikot ovat huolestuneita asiasta, jota he kutsuvat ilmastopelotteluksi. Ajatuksena on se, että ilmastonmuutosta käytetään pelotteena, jolla ajettaisiin läpi muista syistä haluttuja poliittisia tavoitteita. Mediaseurannan perusteella ei voida päätellä, mitä poliittisten kulissien takana oikeasti tapahtuu ja miksi, mutta se tosiasia, että ilmastonmuutoksen kielteiset seuraukset oli yleisin yksittäinen ilmastonmuutosta käsitelleiden juttujen aihepiiri, viittaisi jonkin verran ilmastopelottelukonseptin suuntaan. Erityisesti kun ilmastonmuutoksen myönteiset seuraukset ja ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta jäivät lopulta niin vähälle huomiolle mediassa.

Ja jos se vanha vallan vahtikoira olisi vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, voisi kuvitella sen kiinnittävän erityisesti huomiota ilmastopolitiikan kustannuksiin ja haittoihin. Tuulimyllyjen tappamat rauhoitetut kotkat ja muut linnut, biopolttoaineiden tieltä raivatut sademetsät, ympäristönsuojelun kohdistuminen hyödyttömiin asioihin ja niin edelleen ovat kaikki ilmastopolitiikan konkreettisia haittoja, joista ei yksinkertaisesti mediassa puhuta. Tuulivoiman syöttötariffit sentään saattavat kustannuksina nousta esille, mutta muuten kustannuksistakin puhutaan vähän. Ilmastopolitiikan kustannukset ja haitat olikin mediaseurannan harvinaisin aihepiiri. Heikosti vahdittu.

Ilmastofoorumi ry:n puolesta voin todeta mediaseurannan olleen hyvä vilkaisu suomalaisen mediakentän tapaan ja laajuuteen käsitellä ilmastonmuutosta, mutta sellaisenaankin vain pintaraapaisu aiheeseen. Aihepiiri kaipaisi lisää tutkimusta paremmilla resursseilla.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry

Ympäristöministeriön aivokapasiteetti kulutettu loppuun tänään

Ympäristöministeriö ja WWF tiedottavat: ”Tänään 13. elokuuta torstaina ihmiset ovat kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat.” Mihinkähän aikaan kantokyky tarkalleen ylittyi? Tiedolla voisi olla merkitystä meille eettisesti valveutuneille planeetan puollustajille. Kyseisellä kellonlyömällä voitaisiin pitää hiljainen hetki kynttilän valossa, niin tietoisuus lisääntyisi. Lähdin selvittämään asiaa. WWF-ministeriön mukaan päivä on hiil...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Suklaavedonlyönti

Aamulehti uutisoi tänään, että suklaasta voi tulla luksusta vuonna 2045, koska ilmastonmuutos. Ensituntumalta sanoisin, että hevonpaskaa, mutta kokeillaanpa jotain muuta.

Artikkeli on niin täynnä konditionaaleja, että kiireisempi lukija ei niitä jaksa laskea. Joten eipäs lasketa, vaan tarjotaan vedonlyöntiä artikkelin kirjoittaneelle Annika Martikaiselle sekä haastateltaville WWF:n Jussi Nikulalle ja ympäristöneuvos Sauli Rouhiselle, koska en tiedä kuka heistä suklaaväitteen päästi ilmoille. Heistä ensimmäinen haasteeseen tarttuva korjaa potin.

Lyön heistä jonkun kanssa vetoa suklaasta vuonna 2045. Väitän, että artikkelissa esitetty väite ”Suklaalle voi käydä niin kuin punaiselle lihalle: siitä tulee harvojen herkkuja.” on hevonpaskaa ja että todellisuudessa vuonna 2045 suklaata (sekä aitoa suklaata että miksei myös synteettistä) tulee olemaan tarjolla sekä laajemmin että edullisemmin kuin nykyisin.

Jos olen väärässä, ostan vastapuolelle vuonna 2045 joululahjaksi en vain yhtä, vaan kymmenen suklaakonvehtirasiaa, jotta ”harvojen herkkua” riittää myös kavereille jaettavaksi. Vastapuolen niin halutessa voin antaa vastaavan summan rahana, jos ”harvojen herkku” ei jostain syystä maistukaan. Jos olen väärässä, tämä siis tulee minulle luultavasti todella, todella kalliiksi.

Jos taas olen oikeassa ja suklaa onkin vuonna 2045 yleisempää ja halvempaa kuin nykyisin, niin ei taida olla täysin tasapuolista vedonlyöntiä, jos vastapuolen tarvitsisi ostaa minulle vain kymmenen halpaakin halvempaa suklaakonvehtirasiaa, mutta olkoon silti niin. Jos kohta arvostaisin kyllä suuresti, jos vedonlyönnin vastapuoli uskaltaisi pistää kovemman panoksen peliin.

No, kuka näistä maailmanlopun ennustajista ottaa vedon vastaan? Sähköpostilla etunimi.sukunimi@ilmastofoorumi.fi voi ilmoittaa kiinnostuksensa.

Ystävällisin terveisin,

Pasi J. Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry

PS. Koska suklaa nyt on näin suuressa vaarassa, kuin väitetään, niin eikö olisi lopultakin aika kansallistaa suklaantuotanto tuotannon varmistamiseksi, kuten täällä on ehdotettukin: Oy Valtionsuklaa AB?

Päivitys 15:35: Toimittaja Martikainen ei ottanut vetoa vastaan:

Hei Pasi,

Kiitos palautteestasi ja haasteestasi. Kyseessä oli ylikulutuspäivään liittyen tehty juttu, jossa ideana oli visioida 30 vuoden päähän. Tietenkään nämä ”ennustukset” eivät ole kiveen kirjoitettuja, eikä jutussa väitetäkään, että suklaa kokonaan katoaisi.

Mukavaa päivänjatkoa.

Terveisin,
Annika Martikainen