Ilmastonmuutoksen himmeät polttopisteet

Ylen uutistoimittaja tuskaili hiljattain radiossa, kuinka vaikeaa on ”saada viestiä ilmastonmuutoksesta perille”. En tiedä muista, mutta kun minä avaan uutismedian, haluaisin vastaanottaa objektiivista tietoa, enkä niinkään toimittajan miettimiä yhteiskunnallisia ”viestejä”, jotka yritetään saada minulle ”perille”. Onkohan tällainen ajatus toimittajille ihan vieras? Mielestäni varsinkaan Yleisradion uutisten tehtävä ei ole harjoittaa ideologista mielipide...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Tutkijat: puheet ilmastopakolaisuudesta totuudenjälkeistä politiikkaa

HS uutisoi torstaina, että USAn päätös vetäytyä Pariisin sopimuksesta on ”ennen kaikkea … suuri imagotappio”. Siinä taisi tulla sanottua ääneen jotain, mikä on ilmastopolitiikan farssia seuranneille ollut selvää jo kauan. Sopimus ei tainnutkaan olla viimeinen mahdollisuus pelastaa elämä maapallolla. Panoksena ei ollutkaan sivilisaation tulevaisuus, vaan ennen kaikkea imago. Yhtälailla hukassa konkretia oli, kun Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Damski ja Ilmastopaneelin...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Faktoille vastustuskykyinen uutisointi leviää hälyttävästi

Ihmiskunta hoippuu taas tuhon partaalla, kun kaikille tunnetuille antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri on päässyt jo Yhdysvaltoihinkin. Ainakin, jos luotamme johtaviin tiedotusvälineisiin. Perjantaina ympäri maailman levinnyt lööppi ei osu tämän blogin keskeisimpään aihepiiriin, mutta tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin tiedeuutisoinnista. Useimmat tätä käsittelevät uutisjutut nimittäin sisältävät karkeita asiavirheitä. Heti suoralta kädeltä on syytä todeta, että antibioottires...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Faktabaari tarjoilee ilmastoluuloja

Tarkistelin keväällä 2015 erään Hesarin tiedeuutisen faktoja. Juttu koski Rahmstorfin ym. tutkimusta, jossa esitettiin ajatus Atlantin termohaliinikierron rajusta hidastumisesta. Suoria havaintoja sellaisesta ei ole. Otaksuma perustui yhteen ilmastomalliin. HS poisti konditionaalit, muutti hypoteesin osoitetuksi faktaksi  ja lisäsi spekulaatioketjuun lähteessä esiintymättömiä väitteitä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Huomautin virheistä maaliskuun kirjoituksessani. Kaksi viikkoa...

Tämä on katkelma toisella sivustolla olevasta kirjoituksesta. Siirry alkuperäiseen kirjoitukseen tästä »

Mediaseuranta: Skeptikot näkymättömissä, ilmastopelottelu valloillaan

Kansalaisjärjestö Ilmastofoorumi ry toteutti vapaaehtoisvoimin suomalaisten verkossa ilmestyvien medioiden ilmastonmuutosta vuoden 2015 lokakuun aikana käsitelleisiin juttuihin kohdistuvan mediaseurannan, jonka tulosraportti liitteineen löytyy täältä. Seurannassa löydettiin yhteensä 147 uutista, pääkirjoitusta, kolumnia ja yleisönosastokirjoitusta, jotka käsittelivät ilmastonmuutosta tai sivusivat sitä.

Mediaseurannassa havaittiin, että ilmastonmuutosta koskeva uutisointi ja muu mediakirjoittelu on hyvin yksipuolista. Puolet jutuista luokiteltiin alarmistisiksi eli ilmastonmuutosta vakavana ja välittömiä toimenpiteitä vaativana uhkana kritiikittömästi pitäviksi, loppujen juttujen ollessa neutraaleja tai luokittelultaan epäselviä.

Ilmastoskeptisiä näkemyksiä ei puolestaan esiintynyt juuri lainkaan, vaikka ilmastokeskustelun alarmistinen puoli on usein kritisoinut, että media antaa liikaa näkyvyyttä skeptikoille.

Tämä erikoinen yksipuolisuus on erityisesti suomalaisen mediakentän erityispiirre. Käytännössä kaikissa muissa demokraattisissa maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa, skeptisiä näkemyksiä esiintyy mediassa lukijan mutu-tuntuman mukaan varsin säännöllisesti. Toki Suomessakin tilanne on toinen sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, mutta valtavirtamedia on selvästi saavuttanut Suomessa vahvan konsensuksen siitä, mitä uutisoidaan ja kuinka uutisoidaan.

Yksipuolisuuden ongelmallisuus korostuu erityisesti ottaen huomioon median perinteisen tehtävän riippumattomana, tasapuolisena ja objektiivisena vallan vahtikoirana, jonka pitäisi tuoda asiat esille asioina, eikä ottaa niihin kantaa ainakaan pääkirjoitusten ja kolumnien ulkopuolella. Silti mediaseurannassa uutisjuttujen painotukset eivät eronneet pääkirjoitusten, kolumnien ja yleisönosastojen painotuksesta käytännössä millään tavoin.

Alarmistisimmaksi mediaksi havaittiin Yleisradio ja toiseksi alarmistisin oli Savon Sanomat. Objektiivisin tai neutraalein media oli Turun Sanomat. Aktiivisin ilmastonmuutoksesta kertova media oli puolestaan Helsingin Sanomat, joka käsitteli tai sivusi ilmastonmuutosta lokakuussa 35 eri jutussa eli useammin kuin kerran päivässä.

Jotkut ilmastoskeptikot ovat huolestuneita asiasta, jota he kutsuvat ilmastopelotteluksi. Ajatuksena on se, että ilmastonmuutosta käytetään pelotteena, jolla ajettaisiin läpi muista syistä haluttuja poliittisia tavoitteita. Mediaseurannan perusteella ei voida päätellä, mitä poliittisten kulissien takana oikeasti tapahtuu ja miksi, mutta se tosiasia, että ilmastonmuutoksen kielteiset seuraukset oli yleisin yksittäinen ilmastonmuutosta käsitelleiden juttujen aihepiiri, viittaisi jonkin verran ilmastopelottelukonseptin suuntaan. Erityisesti kun ilmastonmuutoksen myönteiset seuraukset ja ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta jäivät lopulta niin vähälle huomiolle mediassa.

Ja jos se vanha vallan vahtikoira olisi vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, voisi kuvitella sen kiinnittävän erityisesti huomiota ilmastopolitiikan kustannuksiin ja haittoihin. Tuulimyllyjen tappamat rauhoitetut kotkat ja muut linnut, biopolttoaineiden tieltä raivatut sademetsät, ympäristönsuojelun kohdistuminen hyödyttömiin asioihin ja niin edelleen ovat kaikki ilmastopolitiikan konkreettisia haittoja, joista ei yksinkertaisesti mediassa puhuta. Tuulivoiman syöttötariffit sentään saattavat kustannuksina nousta esille, mutta muuten kustannuksistakin puhutaan vähän. Ilmastopolitiikan kustannukset ja haitat olikin mediaseurannan harvinaisin aihepiiri. Heikosti vahdittu.

Ilmastofoorumi ry:n puolesta voin todeta mediaseurannan olleen hyvä vilkaisu suomalaisen mediakentän tapaan ja laajuuteen käsitellä ilmastonmuutosta, mutta sellaisenaankin vain pintaraapaisu aiheeseen. Aihepiiri kaipaisi lisää tutkimusta paremmilla resursseilla.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry